Tiukat kysymykset sairauslomista

Mitä mieltä olen sairauslomista? 

On tietenkin hyvä ja tärkeäkin asia että työntekijällä on mahdollisuus sairauslomaan. Se on tietenkin hyvää aikaa pistää terveytensä kuntoon. Ja työntekijällä olisi oltava mahdollisuus stressaamattomaan sairauslomaan aivan niin pitkäksi aikaa kuin tarve vaatii. Tietenkään työnantajan ei ole oltava velvollinen maksamaan sairausajan palkkaa sitten taas koko ajalta jos sairausloma venyy. 

Läheskään aina niin ei ole kuitenkaan että työntekijällä olisi mahdollisuus jäädä huolettomasti sairauslomalle vaan esimerkiksi yhden työntekijän sairausloma näkyy liian usein terveinä töissä olevien työkavereiden työmäärissä. Mutta työntekijällä pitäisi olla mahdollisuus silti laittaa oma terveytensä etusijalle. Aika usein se on hyvä asia pitkässä juoksussa myös työpaikankin kannalta. 

Minä olen elänyt paljon piireissä joissa sairauslomien tarpeellisuutta on melko paljon kyseenalaistettu aina ja sairaana olevan ihmisen työkykyä spekuloitu. Liian usein olen itsekin sortunut kyseenalaistamaan ilman sen parempia taustatietoja ihmisten sairauslomien tarvetta. Ja nyt tuo lähinnä kaduttaa kun olen itse ajautunut elämäni pisimpään sairauslomakierteeseen.

Tätä epäluuloisuutta lisää tietenkin mahdolliset sairauslomien väärin käytöt. Tällainen väärin käyttö on toki täysin tuomittavaa, ja se tekee hallaa sille sairausloman todellisen tarpeen arvioimiselle.

Mitä huonoja puolia sairauslomassa on mielestäni?

Jos sairausloma venyy ja venyy niin lopulta ansiot voivat pudota. Meilläkin työnantaja maksaa sairauslomalta palkkaa vain vuoden aikana yhteensä 60 sairauslomapäivältä. Sen jälkeen joutuu hakemaan korvaukset Kelasta.

Onhan elämä sairauslomalla paljon pysähtyneempää. Etenkin se vielä korostuu kun asuu yksin. Se sosiaalisuus ja toimeliaisuus mitä töissä usein on niin sitä ei ole sairauslomalla kotona. Myöskään vapaa-ajan elämä ei ole läheskään yhtä rikasta ja aktiivista kuin työelämässä ollessa.

Ja ilman muuta sekin että sairauslomalla ollessa on luonnollisesti sairas. Elämä ei ole sairaana tietenkään helppoa. 

Olen itse myös kokenut että sairauslomalla oleminen on henkisesti paljon haastavampaa kuin töissä käyminen. 

Mitä hyvää sairauslomassani on? 

Sairauslomalla on aika ikään kuin pysähtynyt. Elämä ei ole niin hektistä, työntäytteistä ja kiireistä ja on aikaa pysähtyä ja panostaa tervehtymiseen.

Mikä on tavoitteeni sairauslomallani? 

Kyllä minulla on tavoitteenani saada jalkani kuntoon sairauslomani aikana. Se.on iso tavoitteeni. Tietenkin on mahdollista että kuntoutmiseni on pitkä tie ja palaan töihin ennen kuin olen saanut jalkani täysin kuntoon. Tarkoitukseni on palata kuitenkin töihin vasta sitten kun olen siihen täysin valmis. Eikä töihin paluu enää vaikeuta tervehtymistäni. Iso tavoite on saada jätkä taas täysin kuntoon! 

Onko sairauslomalla haasteita? 

Niin.kuin jo sanoin niin itse olen kokenut että ainakin kun on ollut jo kuukauden sairauslomalla niin se sairauslomalla oleminen on henkisesti haastavampaa kuin töissä käyminen. Siis näin olen itse.ainakin kokenut.

Ehkä siihen liittyy sekin että olen niin vastuuntuntoinen ja tunnollinen työntekijä omasta mielestäni. Harva meistä on korvaamaton työelämässä mutta silti olen jonkin verran stressannut sitä kuinka koville työkaverit ovat töissä sairauslomani aikana joutuneet. Haasteelliseksi miellän senkin että paljon olen miettinyt omaa työkuntoani. Ja sitä mitä muut ovat mieltä sairauslomastani. Itse koen että sairauslomalla olevaan kohdistuu enemmän haastetta kuin töissä kohdistuisi. Silti aion olla vain sitkeästi sairauslomalla niin kauan kuin tarve vaatii.

Tämän hetkiseen sairauslomaani liittyy sekin haaste kyllä että kun pää kestäis mutta jalat ei. Pitäisi vetää vain lepiä jalkapohjakipujen vuoksi mutta aina se ei ole niin helppoa kun muuten olen virkeässä kunnossa kyllä. 

Millainen saikuttaja olen? 

Mielestäni olen aika luotettava saikuttaja. Sairauslomat ovat ennen olleet minulle harvinaisia ja vain korkeintaan viikon mittaisia lähinnä flunssan takia. En saikuta turhaan ja motivaation puutteen vuoksi. Enemmänkin olen melko viimeiseen hetkeen asti töissä, näiden jalkakipujenikin takia olisin voinut hakeutua saikulle jo paljon aiemminkin. Toki keväällä hetken aikaa saikulla olinkin. Mutta olen sitkeästi käynyt kipujen kanssa vain töissä ja ehkä siitä on ollut jopa hallaa minulle? 

Arvioin aina tarkkaan työkykyäni ja sairausloman tarpeellisuutta. Sekä pidän hyvin työnantajan perillä sairauslomani aikana missä kulloinkin mennään.

Minulla on huomenna työterveyslääkäri jälleen. Onko siihen liittyen minulla toiveita?

Olen ollut jo kuukauden verran sairauslomalla lähes yhteen kyytiin jalkapohjakipujen takia ja vasta tämän viikon torstaina sain ensimmäisen kerran kunnollisen, tarkan ja selkeän diagnoosin jalkakipujeni syistä. Ja senkin jalkaterapiasta,.en lääkäriltä.

Usein sanotaan että työterveyslääkäreillä varsinkin on kiire saada työntekijät taas takaisin työkykyisiksi mutta en tiedä onko sittenkään näin? Olen kuitenkin alusta asti valittanut kipujani jalkapohjissa ja lääkärit eivät silti niitä ole vielä kunnolla tutkineet. 

Toivonkin että huomenna alkaisikin jo vihdoin kunnolla tapahtumaan. Olisi jo aika! Etenkin vielä kun näytän lääkärille jalkaterapeutin kirjoittamat raportit. 

Olenko jo omasta mielestäni valmis palaamaan työelämään takaisin?

No jos mitään taikakeinoja lääkäri ei taikurinhatustaan osaa vetää ja pikaisia parannuskeinoja kipuihini niin tuskin sitten olen vieläkään valmis palaamaan työelämään takaisin. Tiistaina minulla pitäisi olla ensimmäinen työvuoro taas sairausloman jälkeen mutta kyllä tällä hetkellä ja näillä askelmerkeillä toivon että minulle kirjoitettaisiin vielä lisää saikkua.

Voi olla että minulle on aiempien töihin paluuyritysten johdosta kertynyt jo pelkoakin koska yritykset ovat järjestään epäonnistuneet ja minulla on ollut koviakin kipuja jalkapohjissani. Mutta tästä huolimatta en itse koe olevani vielä tiistaina ainakaan työkykyinen. Kipuja ei ole nyt levossa ollessa aina.mutta niitä on vieläkin melko usein ja työmaalla niitä varmaan olisi taas enemmänkin. 

Nyt toivon että huomenna kun on lääkäri minulla niin alkaa lääkärikin vihdoin tekemään isojakin toimenpiteitä ja ratkaisuja tarvittaessa. On aika alkaa pistää kunnolla tapahtumaan! Ja nyt minun on aika alkaa taas jumppaamaan... 

Vaikka tässä olen ollut jo kuukauden sairauslomalla ja hinku olisi jo palata takaisin työelämään niin en koe olevani silti vielä siihen valmis. Sain kuitenkin sen ensimmäisen diagnoosin vasta nyt torstaina ja vasta huomenna mietitään varmaan ja toivottavasti lääkärin kanssa miten tästä eteenpäin? Eli ennen tiistain työvuoroa en ole vielä kuitenkaan ehtinyt tekemään kuin jumppaamaan yhteensä 40 minuutin verran. Se ei taida vielä riittää?