Kohtasin ongelmat ja saavutin ainakin jo mielenrauhan

Meidän kaikkien elämiin mahtuu onnen hetkien lisäksi varmasti myös ongelmia ja haasteita. Hetkiä jotka tekevät kipeää ja satuttavat. Minä itse olen viime viikkoina kirjoittanut tänne blogiini melko paljon postauksia jotka käsittelevät juuri näitä kohtaamiani ongelmia. Minun elämä on tällä hetkellä täynnä erilaisia kriisejä.

Noin syyskuun lopussa, lokakuun alussa elämäni oli luisumassa jyrkkään alamäkeen. Tuntui että monet ongelmat kasaantuvat taas ongelmiksi yhtä aikaa jolloin elämä oli henkisesti varsin raskasta. Rahapelien suhteen tuli paha repsahdus ja rahaa meni syyskuussakin peleihin järjetön määrä. Lisäksi olin tuolloin ajautumassa hiljalleen sairauslomakierteeseen jalkapohjakipujeni vuoksi. Mutta mitä minulle kuuluu tänään kun siitä hetkestä jolloin tie oli nousemassa pahasti pystyyn on kulunut aikaa noin kuukausi?

Tälläkin hetkellä olen yhä sairauslomalla ja kärsin yhä sekä jalkapohjakivuista että rahapeliongelmista. Ja luulen kärsiväni näistä ongelmistani vielä melko pitkään. Monet ovat sanoneet että kuntoutuminen voi olla pitkä tie ja alan hiljalleen valitettavasti itsekin uskoa tähän. 

Asiat ovat kuitenkin viimeisen kuukauden aikana menneet eteenpäin ja sen lisäksi uskon että kuntoutuminen ongelmista eroon voi olla pitkä tie niin uskoni on lisääntynyt myös siihen että se tie on kuitenkin jälleen olemassa. Ja nyt ollaan sentään jo sillä kuntoutumisen tiellä eikä tarpomassa pimeässä metsässä miettimässä ja pähkäilemässä mihin tässä pitäisi edes mennä.

Olen saavuttamassa enenevässä määrin mielenrauhaa. Ja tätä pidän tärkeänä etenkin mielenterveyden kannalta ja hyvä fiilishän sitten säteilee tunnetusti moneen paikkaan ja vaikuttaa myös fyysiseen terveyteen. Mieleni ei ole enää niin levoton ja en pyörittele päässäni enää monenlaisia spekulaatioita ja murheita ongelmiini liittyen, niiden seurauksista ja syistä ongelmiini enkä mieti enää edes paljoa sairauslomaan liittyviä asioita.

Minulle oli toiveikkuutta nostanut ja muutenkin tärkeä asia että sain viime viikon torstaina jalkaterapiassa vihdoin tarkemman diagnoosin jalkakivuistani. Sellainen murehtiminen ja spekulointi kipujen syistä loppui vähitellen. Diagnoosi oli iso askel kohti kuntoutumista ja toi sellaista varmuutta rutkasti lisää siihen miten tästä eteenpäin kannattaa toimia. Itse kuntoutuminen voi kuitenkin olla pitkä tie vielä mutta enää ei ole tosiaan sellaista liikaa miettimistä sen suhteen mitä pitää tehdä vaan moni asia tuntuu selkeämmältä ja se on tuonut sitä mielenrauhaa.

Tein myös päätöksen eilen olla liikaa miettimättä näitä ongelmiini ja sairauslomaani liittyviä asioita. Ajatukseni koitan kohdistaa jatkossa enenevässä määrin vaikka uutisiin ja enemmänkin yhteiskunnallisiin asioihin. Pois omista murheista. 

Ja tapani reagoida ongelmiin on mielestäni myös auttanut minua. Nopeahko pyrkimys hakea apua esimerkiksi peliongelmiini. Rehellinen ongelmien myöntäminen ja sen tunnustus että tarvitsen apua ja että kohtaan ongelmat rehellisesti vaikka se välillä voi satuttaakin. Lisäksi minulla on tapana melko nopeasti myös tottua asioihin. Vaikka ei kipuihin ja ongelmiin pitäisi koskaan sinällään tarvetta olla tottua mutta se että hyväksyy miten asiat ovat ja tottuu ottaa ne huomioon. Tottuu elämään esimerkiksi vähän tiukemmin taloudellisesti kun tietää että on talousongelmia rahapelien takia. Eikä yritä peitellä asioita ja ongelmia vaan on rehellinen ja hakee tarvittaessa apua.

Nyt on myös selkeytynyt lisää se miten näiden kipujen ja ongelmien suhteen toimitaan. Lääkärin kanssa maanantaina sovimme että koitan saada apua nyt ensin nimenomaan sieltä jalkaterapian kautta. Lääkäri ei vielä ota heidän kauttaan tarkempiin tutkimuksiin koska ei ole muun muassa mitään kirurgisia toimenpiteitä vaativia kipuja. No, jalkaterapia vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta mutta täällä Hämeenlinnassa tuntuu olevan hidasta terapiaan pääsy. Maanantaina otin ensimmäisen ajan mikä oli vapaana ja sekin aika on vasta 25. marraskuuta. Mutta tosiaan, se että nyt on ainakin jo strategia kuinka lähdemme kipuja parantamaan niin on iso juttu,

Peliongelmien suhteen olemme A-klinikan ja välitystilin hoitajan kanssa tehneet sellaisia väliaikaisia ratkaisuja että toimitan kaikki laskuni välitystilin hoitajalle jatkossa. Täten on turvattu ainakin se että rahani riittävät pakollisiin menoihin kuten vuokraan, ruokaan ja laskuihin. Itse saan käyttötilille pyynnöstäni kerran viikossa viikkorahaa tarvittaessa ja sitäkin rahaa maksimissaan sata euroa per viikko. Näillä toimenpiteillä saadaan pelaamistani jo melko paljon taas rauhoitettua.

Vaikka isoja tavoitteitani on ilman muuta se että ymmärrän vihdoin olevani peliriippuvainen ja että saavutan joskus taas täyspelaamattomuuden. Vaikka kaikki rahani olisivat joskus välitystilin sijaan omalla käyttötililläni.

Lisäksi käyn säännöllisesti A-klinikalla ja käyn myös tunnin puhelinkeskusteluja vertaistukihenkilöni kanssa kerran viikossa.