Kuntoutuminen & ennakko-odotukset

Olen viime viikkojen aikana kirjoittanut paljon tekstiä blogiini jalkapohjakivuistani ja sairauslomastani. Lyhyesti kerrattuna olen kolmen viime vuoden ajan kärsinyt mystisistäkin jalkapohjakivuista jotka ovat aina pahimmillaan olleet töissä. Nyt pari viikkoa sitten kivun syyt diagnosoitiin Tampereella jalkaterapiassa. Lisäksi olen ollut jo syyskuun lopulta lähtien lähes yhtäkestoisesti sairauslomalla tähän päivään asti.

Itse asiassa eilen eli perjantaina elämässäni tapahtui taas uusi käänne. Kävin lääkärissä taas uudelleen koska jalkakivut eivät olleet vieläkään hellittäneet ja sen hetkinen sairausloma minulla päättyisi tämän viikon sunnuntaina. Lääkäri kirjoittikin sitten minulle lähetteet niin fysioterapiaan kuin myös jalkaterapiaan. Ja lisäksi lääkäri kirjoitti minulle 21. marraskuuta asti sairauslomaa eli reilun kahden viikon verran lisää sairauslomaa.

Lääkärissä kävi erikoisella tavalla koska ensin lääkäri ehdotti minulle jo töihin paluun yrittämistäkin siten että olisin alkuviikon sairauslomalla ja vaikka torstain ja perjantain töissä. Menin siinä sitten sanomaan muina miehinäkin että sairausloman kestämisestä ei tarvitse ainakaan stressata koska emäntä on jo itsekin vähän ehdottanut että tulisin töihin takaisin sitten vasta kun olen näillä näkymin käynyt 25. marraskuuta siellä jalkaterapiassa toisen kerran. 

Ja kerroin myös että kun olen välillä käynyt viemässä sairaustodistuksen töihin niin työkaverit ovat olleet lähinnä vain tsemppaavia ja ilmapiiri on ollut hyvä. Totesin lisäksi että minulle on jäänyt myös kuva että itse olen jopa lopulta optimistin ollut kuntotumiseni suhteen, kun muut ovat varmaan realisteinakin todenneet että kuntoutuminen voi viedä paljonkin aikaa.

No, lääkärin olemuskin muuttui silmin nähden positiivisemmaksi ja lääkäri ehdotti nopeasti sitten että kirjoittaakin sitten saman tien kahden viikon verran lisää sairauslomaa. Jäi fiilis että lääkäri oli sitä mieltä että tarvetta pidemmällekin sairauslomalle olisi kuitenkin mutta hän ei uskaltanut aluksi sitä kirjoittaa. Satuin sitten sattumaltakin vetämään varmaan oikeista naruista ja lääkäri varmaan kuuli sen mitä toivoi kuulevansakin. Ja vaihtoi nopeasti sairausloman pituudeksi yli kaksi viikkoa.

Nyt olen sitten siinä tilanteessa että aloitan hiljalleen kuntoutumisen kohti kivutonta elämää. Olen itse aloittanut jo fysioterapeutin ja jalkaterapeutin ohjeiden avulla aktiviisen jumppaamisen. Eli jumppaan kolme kertaa vuorokauden aikana, niin aamuin, päivisin kuin illoinkin kymmenen minuuttia kerrallaan. Lisäksi minulla on ainakin jo ensi viikolla fysioterapiakäynti ja jalkaterapiaan liittyviä käyntejä minulla on ainakin 18., 23. Ja itse jalkaterapia siten 25. marraskuuta. Olen pyytänyt myös lääkäriltä päästä lääkärinkin kautta lisätutkimuksiin mutta sovimme että kokeilemme ensin kuntoutumista jalka-ja fysioterapian avulla.

Aloin sitten tänään aamulla miettimään millaisia ennakko-odotuksia minulla on kuntoutumiseen liittyen. Ennakko-odotuksiahan minulla varsinkin on, ei niinkään ainakaan omakohtaista etukäteistietoa. Tämä on ensimmäinen kerta elämässäni kun minulla on todettu tällainen fyysiseen kipuun liittyvä diagnoosi. Ja kun lähden kuntoutumaan tällaisesta kivusta. Aiemminhan olen ollut kyllä mielenterveyskuntoutuja.

Uskon että kuntoutumisen onnistuminen vaatii just sitä optimistisuutta, positiivisuutta ja sitoutuneisuutta tavoitteisiinsa. Näistä oli ainakin hyötyä mielenterveyskuntoutujana. Nämä asiat takasivat omalta osaltaan mahdollisimman nopean ja onnistuneen kuntoutumisen. Ei kukaan voi puolestasi kuntoutua, vaikka tukea, apua ja ohjeita varmasti saakin matkan varrella. Tarvitaan omaakin tahtoa ja sitoutuneisuutta.

Kuntoutuminen vaatii varmasti lisäksi myös malttia. Täytyy tehdä töitä kuntoutumisen eteen ja olla tavoitteidensa kohtaan sitoutunut vaikka tuloksia ei välttämättä heti näykään. Oikean askellustavan omaksuminen vaatii varmasti aikaa, aikaa vaatii myös se että vaikka jumppaamisestakin näkyy selviä etuja. Ja painon pudottaminen kehosta sekä ruokavalion muokkaaminen terveellisemmäksi on varmasti myös aikaa vievä projekti, etenkin jos näissä haluaa onnistua mahdollisimman pitkäkestoisesti. 

Olen kuitenkin hieman skeptinen sen suhteen löytyykö minulta tarpeeksi malttia. Vaikka olen muuten melko vanhanaikainen ajattelutavoiltani niin sen verran olen mennyt ainakin nykytrendien mukaisesti että kaikki pitäisi tapahtua tässä ja heti sekä olen varsin malttamaton yleensä. Mahdollinen kompastuskiveni voikin olla siinä että minulta ei löydy riittävästi malttia.

Lisäksi olen sitä mieltä että esimerkiksi jumppaamisen kohdalla täytyy aloittaa myös maltillisesti. Täytyy olla sen verran kaukaakin viisas että ei kompastu liialliseen alkuinnostukseen, vaan mieluummin aloittaa maltilla, tekee jumppaamisesta vähitellen rutiinimainsen tavan elämään ja se olisi tärkeää että innostus jumppaamiseen säilyy mahdollisimman kauan. Siksi ei saa antaa liikaa valtaa alkuinnostukselle. Onhan näitä nähty ja itsekin koettu kun joku juttu on kariutunut liiallisen alkuinnostuksen ja etukäteen laadittujen liian kovien odotusten ja tavoitteiden vuoksi.

Kuntoutuminen voi viedä rahaa. Esimerkiksi jos jalkaterapiakäyntejä kertyy paljon niin maksujakin tietenkin kertyy enemmän. Fysioterapiakäynnit olisivat sen sijaan minulle ilmaisia. Pelkään myös että minulla ei ole riittävästi tietoa esimerkiksi siitä että kumpi olisi minulle kulloinkin parempi hoitomuoto, eli fyssari vai jalkaterapia. Ja onko näillä paljonkin eroa muuta kuin just tuon suhteen että fyssarikäynnit ovat minulle työterveyteen kuuluvina palveluina ilmaisia. Lisäksi tarvitsisin lisätietoa esimerkiksi siitä voisinko saada jostain apua näitä menoeriä varten? Etukäteen olenkin miettinyt onko minulla riittävästi tietoa ja voiko riittämätön tietomäärä kostautua suurempina rahamenoina?

Ja lisäksi minulla on etukäteen sellainen käsitys nyt sitten muovaantunut että kuntoutuminen voi olla pitkä tie. Pidän tärkeänä nyt kuitenkin sitä että nyt tosiaan ollaan taas jo jollain tiellä edes ja tiedetään taas paremmin miten toimia jatkossa. Usko on vahvalla tasolla ja niin pitää ollakin. Kyllä täältä vielä noustaan!