Äitini ja veljeni siunattiin haudan lepoon täysin samana päivämääränä ja vain vuoden välein. Niin että äiti menehtyi vuonna 2011 ja veli 2012. Nämä vastoinkäymiset viimeistään opetti minulle sen että lähimmäiset ja muut hyvät ystävät ja kaverit ovat elämässä arvokkaimpia. Minulla on ollut tapana sanoa että ne on rakkaimpia joiden menetys tekisi eniten kipeää. Ja äidinkin menettäminen suht nuorella iällä oli elämäni rankin vastoinkäyminen. Elämäni on opettanut minulle jo paljon ja näyttänyt monta kertaa varjopuolensa. Sitä on kasvanut kokemustensa myötä.
Elämän asenteeni on se että pyrin elämään kokemusten ja nautintojen myötä. Elämä on arvaamaton ja ei sitten kuitenkaan niin kovin pitkä, se on äkkiä ohi. Siksi olenkin mielummin onnellinen kuin oikeassa. Tärkeää elämässä on tosiaan että elää itsenäisesti. Tekee asioita joista itse pitää, kunhan ne tekee sääntöjen ja lakien puitteissa. Aina arkena ei jaksa välttämättä elää niin täysillä töiden vuoksi mutta vapaapäivinä ja lomalla asiat on täysin erilailla.
Tykkään kuluttaa aikaa paljon penkkiurheilemalla. Käyn välillä HPK:n matseissa ja katselen paljon urheilua erilaisilta urheilukanavilta joista maksan jonkin verran kuukausittain. Myös kotimaan matkailu on minulle tärkeä juttu. Minulla on tapanani tehdä aina välillä lyhyitä tai vähän pidempiäkin matkoja ympäri Suomen. Viime kesänä tein noin viikon Saimaan kierrosreissun, jonka aikana yövyin niin Lappeenrannassa, Savonlinnassa kuin Mikkelissäkin. Tykkään todella paljon myös kirjoittamisesta, musiikin kuuntelusta ja keittiöalan ihmisenä myös kokkaamisesta ja leipomisesta.
Tärkeää elämässä onkin että elää ja uskaltaa elää oman itsensä näköistä elämää. On mahdollisimman paljon itsenäinen. Tekee omat valinnat joihin ennen kaikkea vaikuttaa omat mielihalut ja toiveet, tekee omat päätökset, ajattelee itse ja on siis mahdollisimman paljon itsenäinen. Se on minulle aina ollut tärkeää että uskaltaa elää niin kuin itse haluaa. Tietenkin hyvien sääntöjen mukaisesti.
Ja pirun tärkeä asia on myös terveys. Niin fyysinen kuin henkinenkin terveys. Normaalisti huolehdin itsestäni paljon. Lenkkeilen paljon, ja hakeudun aika nopeasti lääkäriin tai terapiaan jos näen siihen tarvetta. Minulla on rohkeus myöntää tarvitsevani apua (vaikkei sitä nyt kukaan uskoisikaan) ja uskallan sitä myös hakea. Jos jokin asia on minulla huonosti niin pyrin sen korjaamaan mahdollisimman pian. En pitkään jaksa elää elämää jos olen huonovointinen vaan apua on haettava heti. Terveys on tärkeä asia elämässä ja se vaikuttaa niin paljon vaikka siihen elämässä kokemaan onnellisuuden määrään.
Minä olen lopulta myös ihminen joka pyrkii rauhaan ennen kaikkea. Vaikkei nyt ole siltä näyttänytkään, tämä on kuitenkin minulle täysin poikkeuksellista että minulla on ollut pitkään jostain näin paljon huonoa sanottavaa. Mutta nytkin olen vain ollut huolestunut toisen ja toisten ihmisten sekä yhteisön hyvinvoinnista ennen kaikkea. Asiat pyrin sopimaan ennen kaikkea puhumalla, ei minusta ole tappelijaksi. Joskus pari kertaa hakannut nyrkkiä pöytään että olen saanut toisen ihmisen kuuntelemaan minua. Mutta nämä ovat niin harvinaisia kertoja.
Olen myös oikeasti hyvin lapsirakas ihminen. Tykkäsin tosi paljon viettää aikaa siskon tyttären ja pojan kanssa silloin kun ne olivat vielä ihan natiaisia. En välttämättä olisi selvinnyt äitini menehtymisestä ilman siskon tyttären lapsellisen viatonta positiivisuutta. Tämä Vilma oli pienenä niin ihana ilopilleri ja muutenkin se yleensä lapsista huokuva viaton ilo on niin mukavaa ja tuottaa hyvää mieltä.
Myös luonto on minulle arvokas asia. Esimerkiksi tykkään viettää aikaa paljon järven rannalla. Ihailemassa sitä edessä siintävää järvimaisemaa. Ja metsän keskellä mieli rauhoittuu.
En ole koskaan tarkoituksella haastanut kenenkään kanssa riitaa tai lyönytkään ketään. Olen rauhaan pyrkivä mies, lopun perin. Olen toisaalta myös aika kiltti ihminen mutta toisaalta minulta löytyy rohkeuttakin tehdä vaikeitakin asioita. Itsenäinen ajattelu on minulle tärkeää. Oma elämä, omat tunteet ja omat valinnat.
Tykkään myös erilaisesta kulttuurista ja viihteestä todella paljon. Elämä ei saa koskaan mennä liian vakavaksi, nyt se on oli sitä pitkän ajan mutta nyt olen tajunnut löysentää vihdoin vannetta pääni ympärillä ja heti on elämä jo täällä osastollakin jopa alkanut maistumaan paremmalta. Elämässä pitää olla mahdollisuuksia nollata aivonsa, tehdä hyvien rajojen sisällä päättömiäkin asioita. Joskus se nollaaminen on tarkoittanut minulle ryyppäämistä, runsastakin juomista. Nyt se nollaaminen tapahtuu jatkossa toivottavasti taas erilaisia kulttuuri- ja viihdetapahtumia hyödyntäen. Olen aika kaikki ruokainen kulttuurin suhteen, minuun uppoaa niin urheilutapahtumat, teatterinäytökset, konsertit kuin vaikka jopa runonlausuntakilpailutkin.
Tällainen minä oikeasti olen. Ainakin omien sanojensa mukaan. Minulle työssä on myös tärkeää se että tulee toimeen muiden työkavereiden kanssa, kokee olevansa arvostettu, saa liksaa ja tekee sellaista työtä josta tykkää.
Ja kirjoittaminen ja musiikin kuuntelu ovat minulle taas olleet tärkeitä juttuja. Niiden avulla olen käsitellyt viime viikkoina paljon tunteitani, nämä ovat hyvää terapiaa.
Ja minulle on myös tärkeää mahdollisimman positiivinen ja innokas elämän asenne! Kerran täällä vain eletään ja se pitää ottaa reteesti vaan ja pilke silmäkulmassa.
Hei Viltsu,
VastaaPoistahienosti ja positiivisesti kuvailit itseäsi tässä. Tekstistä huomaa, että olet ajatellut ja paneutunut siihen oikein kunnolla. Varmaan nykytilanteessasi on hyvä, etä haet ja näet niitä positiivisiä ja hyviä puolia itsestäsi.
Toivottavasti aikasi sujuu siellä kohtalaisesti vaikka ei mieluisalta tuntuisikaan. Jälkikäteen voit huomata ehkä jotakin positiivistakin tuolta hoito reissulta.
Ja ajattele; kun toukokuussa viimeistään pääset pois sieltä, niin kesä on juuri alkamassa!
Kaikkea hyvää sinulle toivottaen
-Siru-
Kiitos positiivisesta ja tsemppaavasta viestistäsi. Tällaisia viestejä nyt kaipaankin, eli tsemppaavia!
Poista