Pohjalta vauhdilla ylös

Nyt olisi aika pistää poikki tämän aikuisen miehen syöksykierre ja lamakausi. Ennen kuin tulee todellinen pohjakosketus. Pohjakosketuksella tarkoitan sitä että elämästä karkaa jo niin vahvasti ote että oma elämä ei pysy hallinnasssa. Ja on vaikka niin vakavasti masentunut tai henkisesti eli mielialaltaan väsynyt ettei jaksa oikein enää edes elää. Nousta sängystä edes ylös aamulla ja muuta vastaavaa paskaa. Nyt on aika pistää tämä huono kierre poikki, kääntää uusi sivu elämässä ja positiivisemmalla asenteella lähteä kohti tulevaa. 

Ajauduin joulukuun puolivälissä töissä joululounaalla erikoiseen tilanteeseen ja pam! Siitä alkoi nyt sitten viimeisen kerran todettuna (uskot tai et) melkoinen syöksykierre omassa elämässä. Olin aikoinaan tehnyt toimittajan hommia vapaaehtoistyönä Jatkoaika-nimisessä jääkiekkoaiheissa verkkolehdessä. Siellä oli päätoimittajana minun aikanani sellainen henkilö jonka käyttäytyminen ja toiminta sekä verkkolehden johtaminen alkoi näyttämään jo siltä että ryhdyin epäilemään voisiko taustalla vaikuttamassa olla jopa narsistinen persoonallisuushäiriö. Itseopiskelu ei ole sama asia kuin koulussa opiskeleminen, mutta tuolloin silti tutustuin hyvin paljon aiheeseen nimeltä narsismi. (Totta tää on! Uskot tai et!)

Joululounaspäivänä ensimmäisen kerran aloin pistämään merkille valitettavasti emännän käyttäytymisessä ennusmerkkejä myös mahdollisesta narsistisesta luonnehäiriöstä. (Jebu, et varmaan usko...) . Ensimmäiset merkit olivat sellaisia tunteisiin vetoavaa ylikorostunutta käyttäytymistä. Eli tämän henkilön käyttäytyminen on sellaista yliläikkyvää, liiallista ja teennäistä (epäaitoa) että sillä pyritään vaikuttamaan toisen tunteisiin. Tämä sen takia että nyt sitten ihan puhtaasti sanottuna saa toisen talutusnuoraansa, pääsee jatkossa sitten hyväksikäyttämään tätä ja alistamaan. Tällaista ehkä se narisismi on pahimmillaan. 

No näitä ennusmerkkejä alkoi sitten olemaan yhä enenevässä määrin näiden noin parin kuukauden ajan mitä olen emännän käyttäytymistä, viestintää ja luonnetta tarkastellut. Minä olen itse siis keittiöalalla töissä ja tämä emäntä on (tai oli?) lähiesimieheni. Aloin olemaan pirun huolestunut ja pettynyt kun katsoin sitä emännän nykytouhua vierestä. Jouduin kotona jo sanomaan hänestä että perkeleen akka. Kun sitä provosoivaakin käyttäytymistä alkoi olemaan niin jumalattomasti jo ainakin minua kohtaan. Eli provoava käyttäytyminen on sitä että tarkoituksella pyritään vain hermostuttamaan toinen omalla käyttäytymisellä. 

Aloin siis olemaan todella huolestunut koska tällainen narsistinen luonnehäiriö on erittäin vakava persoonallisuushäiriö. Niin henkilön itsensä mutta etenkin yhteisön, työkavereiden ja henkilön perheen  vuoksi ennen kaikkea. Aloin olemaan niin huolestunut, ehkä myös ärsyyntynyt että ryhdyin kirjoittelemaan asioista aivan liikaa sosiaaliseen mediaan. Niin Facebookkiin, blogiin kuin Jatkoajan keskustelupalstallekin hieman. 

Tämä kirjoittelu sitten kääntyi pitkäksi ajaksi minua itseäni vastaan. Ja tuli toinen painolasti omille hartioilleni. Olin siis samalla hyvin pettynyt ja huolestunut, oma elämä oli jumittunut paikoilleen tämän paskan takia ja kirjoitteluni sekä pohdiskeluni kääntyi minua itseäni vastaan ja sain todella ala-arvoistakin arvostelua niskaani pitkän ajan. Silti piti vain vahvasti pitää pää kylmänä ja luottaa vahvasti itseensä, omiin tietoihinsa, näkemyksiinsä ja taitoihinsa. Koska tiesin olevani lähes oikeassa ja tiesin että jonain päivänä se minun päivä koittaa (niin kuin Finlandiassa lauletaan myös; Sinun päivä koittaa) kun vain sitkeästi hakkaa päätänsä muureihin jotka eivät sitten millään meinannut ensin sortua. Vastaan tuli paljon ihmisiä jotka lähinnä vain olettivat miten asiat ovat. Perehtymättä edes kunnolla itse aiheeseen tai tietämättä mikä se tilanne työpaikallani on. Mutta jotka eivät kovin jääräpäisinä ota vastaan toisenlaisia näkemyksiä. Vittu mitä paskaa. 

Olin erittäin vaikeaan tilanteeseen ajatunut vähitellen. En ole ennen elämässäni elänyt tällaista vastaavaa ajan jaksoa. Ei ihmie että oma elämä pysähtyi täysin paikoilleen. Asuntoni meni huonnoon kuntoon, vaikka ennen siivosin kaksi kertaa viikossa ja tiskasin joka toinen päivä. Laskuja jäi rästiin. Mutta tämä on ollut minulle niin henkisesti raskas ajan jakso. 

Lyötyä lyötiin vasremmalta ja oikealta. Ylhäältä ja alhaalta. Asunnostani on löydetty jopa joku kamerakin kuvaamassa minua kun on luultu että olen sekaisin. Tämä onkin todella kypsää käyttäytymistä sekaisin olevaa ihmistä kohtaan. Olisiko pitänyt ennemminkin auttaa? Mutta en minä edes sekaisin ollut. Tässä kaikessa paskan seassa kiemurtelemisesta seurasi se että aloin juomaan alkoholiakin taas, mitä ei saa tapahtua koska olen alkoholisti. Luonteenikin muuttui täysin. Aloin raivoamaan asunnossa sitten kännipäissäni. Pari kertaa raivosin sitten näitä analyyttisiä näkemyksiäni liian kovaan ääneen asunnossani. 

Tämä on ollut pitkä yksinäisen miehen tie. Todella raskas kuljettavana. Ja nyt se on jopa vienyt minut pakkohoitoon asti huonosti kuunneltuna ja epäuskoisuuden, vähättelyn ja väärinymmärrysten takia. Ei minussa mitään vikaa ole mutta ihmiset eivät millään usko että elämäni on ollut oikeasti tällaista viime ajat ja miksi se on ollut tällaista.

No sitten menin lopulta parille lääkärille kertomaan Pihlajalinnassa asioistani ja näkemyksistäni ja asiat alkoivat vihdoin aukeamaan. Tämä oli raskas polku tallattavana ja toivon että yhä enemmän löytyy ihmisiä jotka nyt ottavat minut jo tosissaan. Ei ole tervettä kulkea pitkään näin vakavat murheet hartioilla. Ajatuksetkin jäivät jumiin pyörittämään pitkäksi aikaa samoja pohdintoja. 

Mutta nyt tämä asia alkaa olemaan minun osaltani toivottavasti loppuun käsitelty. Loppuun paukuteltu. Nyt on aika mennä elämässä eteenpäin ja tuo rauhoitti paljon mieltäni kun sitten puhuin asioista suoraan lääkäreille. Pohdinnat jotka eivät auenneet millään taviksille, aukesikin yllättävän hyvin lääkäreille mielestäni. Raskas päätöshän tuo oli mennä puhumaan lääkäreille suoraan omin nokkineen mutta tein sen silti koska näin sen viisaimmaksi ratkaisuksi. 

Minun on vain pakko kirjoittaa näistä asioista koska se on minulle samalla hyvää ajatusten ja tunteiden läpikäymistä. Terapiaa. Olen ennenkin turvautunut vaikeassa elämän tilanteessa samaan eli äidin ja veljeni menehdyttyä. Tämä auttaa minua vaikeiden asioiden keskelllä. 

Tällä hetkellä olen pakkohoidossa ja odottelen silti kotiinpääsyä jo. En mielestäni kuuluisi ainakaan niin vakavan hoitomuodon alle kuin pakkohoito. Ja olen täysillä elänyt omaa elämääni joulukuun puolivälissä. Olisi aika alkaa panostamaan jo omaan elämään.