sunnuntai 14. elokuuta 2022

Sängyn pohjalta takaisin ylös

Siitä on pitkä aika kun olen edellisen kerran kirjoittanut päivityksen blogiini. Kun viimeksi bloggasin niin kotiuttamiseni sairaalasta häämötti jo hyvin lähellä. Tuon jälkeen olen pitänyt bloggaamisesta jostain syystä peräti neljän kuukauden tauon. Olen tuon tauon aikana kuitenkin jo päässyt sairaalasta kotiini hyvän aikaa sitten, saanut elämäni hienosti rullaamaan taas "siviili"elämän puolella ja löytänyt elämääni myös paljon sisältöä. 

Olenhan tuon blogitaukoni aikana elänyt hyvää elämää ja kertonut kuulumisistani kuitenkin muualla sosiaalisessa mediassa, kuten Facebookissa ja Instagramissa. Mutta bloggaaminen jäi minulta jostain syystä pitkäksi aikaa tauolle ja olenhan miettinyt myös vakavissani koko bloggaamisen lopettamista. 

En halua kuitenkaan lopettaa bloggaamista kokonaan vaan yritän nyt herättää uudelleen henkiin tämän hienon ja tärkeän harrastukseni. Kirjoitustaitoni on ollut kuitenkin erityistaitojani ja olen saanut todella paljon kehuja kirjoitustaidostani. En halua että tuo taito pääsee kokonaan ruostumaankaan vaan pyrin jatkossa taas edes jotenkin ylläpitää tuota taitoani. Ja tämä bloggaaminen on kuitenkin yksi muoto harrastaa kirjoittamista. 

Bloggaaminen on myös siksi hyvä harrastus että senkin avulla voi kertoa ihmisille kuulumisiaan ja fiiliksiään sekä bloggaamisen avulla voi jäsennellä ja käydä ajatuksiaan läpi. Kirjoittaminen ja bloggaaminen on hyvä lisä työkalu ajattelulle. Nyt tuntuu vain vaikealta jatkaa taas bloggaamista. Olenhan ollut neljän kuukauden tauolla ja tuntuu että nyt olisi paljon kerrottavaa teille.

Mutta vaikka bloggaaminen oli minun osaltani neljän kuukauden tauolla niin elämäni on mennyt melko paljon eteenpäin ja elämä on ollut hyvin raiteillaan. Minulle kuuluu hyvää, voin hyvin. Kesä on ollut minulle upeaa aikaa, olen melko paljon kokenut upeita hetkiä ja vaikeamman sairaalajakson jälkeen elämäni on lähtenyt taas kotioloissa hienosti rullaamaan eteenpäin. 

Päädyin joskus helmikuussa mielenterveydellisten syiden takia sairaalahoitoon mutta kotiuduin sieltä lähellä vappua. Viimeksi kun kirjoitin blogiini noin huhtikuun puolivälissä niin häämötti kotiutumiseni hyvin lähellä jo, siitä parin viikon päästä sitten pääsinkin kotiutumaan. 

Jonkin verran sairaalajakson jälkeen elämässäni oli taas käynnistymisvaikeuksia. Elämäni oli hetken aikaa kovin tyhjää. Enhän ollut enää töissä Ilveskodin keittiöllä vaan olin joutunut lopettamaan työt siellä mielenterveydellisten syiden takia. Jonkin aikaa sairaalasta päästyäni makasinkin vain pitkiä aikoja päivisinkin sängyssäni. Elämässäni ei hetkeen ollut kovinkaan paljon sisältöä tai edes jotain joka olisi pistänyt olemaan virkeänä. 

Mutta siinä joskus kesäkuun alussa sitten vihon viimeistään taas petrasin ja aloin pistämään jälleen elämää järjestykseen. Nyt elämäni onkin taas hyvällä tolalla ja sitä sisältöäkin on löytynyt elämään. Kalenterini on usein yllättävänkin täynnä. Se että elämässä on sisältöä, jotain mikä pitää mielen virkeänä on kuitenkin tärkeää. 

En ole yhä tälläkään hetkellä työelämässä mutta kesäkuun puolivälistä alkaen aloin käymään mielenterveyskuntoutujien päivätoiminnassa Klubitalolla parina päivänä viikossa. Olen ollut Klubitalon jäsen jostain vuodesta 2017 lähtien mutta käynyt siellä kovin harvakseltaan pitkään, töidenkin vuoksi. Mutta kesäkuun puolivälin jälkeen aloin käymään siellä säännöllisemmin. Ja tämä on ollut minulle iso juttu. Klubitalotoiminta pitää kuitenkin mieleni virkeänä, sen avulla elämässä on myös sisältöä ja sellaista tunnetta että elämä on tärkeää.

Oli iso juttu minulle että sain itsestäni irti sen verran että aloin käymään Klubitalolla taas. Mutta se on kannattanut. Klubitalolla on paljonkin erilaista toimintaa päivisin, on viestintä- ja toimistohommia sekä sitten talon keittiö- ja kahvilahommia tehtävänä ja minullakin on taitoja työskennellä molemmilla puolilla. Klubitalotoiminta tuo elämään myös sosiaalisuutta ja talolla on myös muutakin toimintaa välillä kuin tämä päivätoiminta. Tehdään muun muassa välillä retkiä talolta tai kesällä olemme käyneet taidenäyttelyssä ja minigolfia pelaamassa. Tänään menemme myös Katumalle lavatansseihin. Klubitalotoiminta on tuonut paljon elämääni sisältöä.

Ja olenkin tällä hetkellä taas tyytyväinen elämääni, siihenkin kuinka paljon siinä on taas toimintaa ja sisältöä. Olen saanut itseni liikkeelle sieltä sängyn pohjalta ja se on ollut merkittävä asia. Klubitalotoiminnan lisäksi koitan osallistua paljon myös ainakin Hämeenlinnan seudun tapahtumiin. Täällä Hämeenlinnassa onkin ollut tänä kesänä melko paljon tapahtumaa, olin muun muassa Wanaja festareilla, Linnajazzeilla ja Elomessuillakin. Elomessuilla olin itse asiassa myös töissä kahtena messupäivänä yhteensä noin neljän tunnin ajan Walonkulman Klubitalon teltalla esittelemässä talon toimintaa ja kertomassa omista kokemuksistani taloon liittyen. 

Hyvän elämän kannalta on tärkeää myös se että ei ole yksin. Tai ei koe oloaan yksinäiseksi. Ja minä en koe oloani yksinäiseksi vaikka paljon erilaisissa tapahtumissa liikunkin yksin. Klubitalotoiminnan kautta saan elämääni paljonkin sosiaalisuutta. Ja onhan minulla laaja tukiverkosto ympärilläni. Minulla on läheisiä ihmisiä, kuten isäni ja siskoni perheineen. Sitten on kavereita. Ja lisäksi kuulun kotikuntoutuspalvelun piiriin, sieltä käy luonani tukihenkilö jonka kanssa käymme asioitani läpi, juttelemme ja kotikuntoutuksen tukihenkilö huolehtii että elämässäni on kaikki hyvin ja asuntoni pysyy siistinä. Tapaamme tämän tukihenkilöni kanssa kerran viikossa.

Lisäksi käyn säännöllisesti A-klinikalla keskustelemassa, saan sieltä myös tukea. Elämässäni ei ole tällä hetkellä akuutteja riippuvaisuusongelmia joten saan muunlaista keskusteluapua paljon. Näiden lisäksi minulla on hoitokontakti psykiatrisella kuntoutuspoliklinikalla jossa käyn tapaamassa samaa sairaanhoitajaa kuukauden välein. Saan myös täältä keskustelutukea. Ja nyt uutena tukimuotona alan käymään myös juttelemassa diakoniatyöntekijälle. Tukiverkosto elämässäni onkin melko laaja.

Elämäni onkin taas hyvällä tolalla. Sairaalasta kotiuttamisen jälkeen oli hetken aikaa vaikeaa saada elämää taas jatkumaan mallikkaasti eteenpäin ja kärsin hieman sosiaalisen tilanteiden pelostakin mutta sitten otin itseäni niskasta kiinnikin, tsemppasin ja aloin löytämään elämääni taas sisältöä. Nyt elämäni on välillä melko kiireistäkin ja aika ajoin on vaikeaakin saada kaikki menot mahtumaan samaan viikkokalenteriin. 

Ja olen elänyt ihan hienon kesän tänä vuonna. Olen osallistunut aktiivisesti tosiaan moniin tapahtumiinkin. Ja viime viikon torstaina tein pienen reissun kun kävin Helsingissä. Ensin vietin noin neljä tuntia Korkeasaaressa, sitten olin saunomassa ja uimassa Sea Pool Altaalla ja reissun huipensi Viikatteen keikka myös Sea Pool Altaan ulkopihalla. Viikate on kuitenkin ollut jo vuosikaudet yksi suosikkibändeistäni ja oli niin siistiä nähdä bändi vihdoin itsekin livenä. Jotkut Viikatteen soittamista lauluista kuten Pohjoista viljaa, Viina, terva ja hauta sekä Tervaskanto ovat minullekin hyvinkin rakkaita, niitä on niin ihanaa kuunnella ja olihan se upeaa että näitäkin biisejä pääsi nyt livenä kuulemaan. Olikin upea keikka. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä rohkeasti kommenttia!