Aamuvirkku kirjoittaa

Minä täällä taas kykin jo tähän aikaan hereillä. Heräsin itse asiassa jo neljältä. Ei minulla töitä ole tai muutakaan minkä vuoksi pitäisi herätä aikaisin mutta olen tällä hetkellä vain tosi aamuvirkku tyyppi. Se on varmaan minunkin ikäisteni keskuudessa aika poikkeuksellista. Olen vaan ollut jo aika pitkään illan torkku ja aamun virkku. Olen usein herännyt neljän-viiden aikaan. Sitä kun herää neljän jälkeen ensimmäisen kerran niin sitten ei saa enää välttämättä uudelleen unta. 

En aina ole minäkään ollut aamuvirkku. Joskus oli täysin erilailla. Menin myöhään nukkumaan ja heräsin joskus yhdeksän-kymmenen maissa. Mutta ehkä työelämässä olleena opin tämän nykyisen vuorokausirytmin. Joskus se rassaa minua, etenkin kun kesällä heräsin jo välillä jopa kahden-kolmen aikaan. Aamut voi olla pitkiä kun herää aikaisin ja muu Suomi ei oikein ole samassa vuorokausirytmissä. Eikä toki tarvitse ollakaan. 

Se on kuitenkin pääasia että saa nukuttua. Minäkin nukuin silti tänä yönä sellaiset 8 tuntia mikä on jo ihan hyvin sekä ihan riittävä määrä unta. Kyllähän minä nukun vaikka nukunkin hieman poikkeavalla rytmillä.

Minulla on elämässäni myös tiettyjä tapoja. Niin kuin varmaan monella muullakin. Tapoja mitkä saattaa vain toistua, ehkä jopa ilman sen suurempaa merkitystä. Saatan olla jopa hieman riippuvainen persoona. Se peliriippuvaisuushan minulla esimerkiksi on vaikka nyt olen ollut jo jotain kymmenen kuukautta pelaamatta. No peliriippuvaisuus voi olla niin monenlaisilla eri tyypeillä, ei se ole välttämättä mikään merkki ihmisen luonteesta tai elämän muuten retuperällä olemisesta. Varsinkaan kun pelaamaan pääsee niin helpolla tänä päivänä vaikka netissä. 

Mutta on minulla tapoja joita toistan ehkä jopa päivästä toiseen. Minulla ei välttämättä ole edes mitään niin syvällistä merkitystä jollakin tavalla, toistan sitä vaan usein. Yksi tapa on olla tiiviisti yhteydessä isäni kanssa. Toisaalta tämän taustalla on kyllä syynsäkin, välitän lähimmäistäni tosi paljon ja pidän tärkeänä olla yhteydessä heihin. Eihän minulla enää ole kuin isäni ja siskoni perheineen mutta ehkä sitä jopa tärkeämpää on olla yhteydessä heihin keitä vielä hengissä on.

Luulen että isäni on myös hieman yksinäinen ikäihminen joten on hyvä pitää yhteyttä häneen. Sellaista juttelua se yleensä on, viestien avulla. Pitää sitä läheissuhdetta yllä vaan, kun vähän jotain juttua heittää. Isäni ei oikein tykkää puheluista, luulen myös niin ja hän on itse sanonut niin. Siksi lähinnä vain viestittelen. Ja siskoni kanssa olen yhteydessä Whats apilla. 

Meillä on ehkä poikkeuksellisenkin läheiset välit isäni kanssa mutta se merkitsee minulle paljon. Olen oppinut läheisten merkityksen kun olen äitini ja veljeni menettänyt menehtymisten vuoksi. Olen itse tuumannut että se merkitsee eniten elämässä minkä menetys tekee eniten kipeää, minua ei ole satuttanut mikään niin paljoa täällä maailmassa sitten kuitenkaan kuin äidin ja veljen kuolemat ja oman terveyden reistailu. 

Mutta olen tyyppi jolla sitten kuitenkaan ei ole aina niin tarkoin mietittyä merkitystä jollekin tekemiselle tai asialle. Sitä vain tulee tehtyä jotain ilman sen suurempia tarkoitusperiä. Osaan tarvittaessa olla aika rentokin tyyppi.

Olen vain viime viikkoina käynyt raskaita aikoja läpi. Ja ollut ehkä liian yksinkin. Toivottavasti saisin joskus edes apua ja neuvoja minäkin. Ihminenhän minäkin olen joka ei välttämättä handlaa ihan kaikkea kokemattomuudenkin ja puhtaan tietämättömyyden takia. En nyt sen tarkemmin ala ainakaan vielä kirjoittamaan mitä olen kokenut mutta ei nämä viime viikot ihan helpoimpia ole ollut. No, nyt näyttää siltä että aurinko alkaa taas vähitellen paistamaan. Myrskyn jälkeen on ehkä sittenkin poutasää.