Miten ajattelu toimii?

Olen viime aikoina kiinnittänyt enemmän huomiota ajatteluun ja siihen mitä itsekin ajattelen. Nyt mennään kyllä niin varmaan laajaankin aihepiiriin että ei sitä yhdessä blogitekstissä vain käsitellä ja ei minulla ole itselläni edes paljoa tietoa ajattelusta. Jotain olen nyt viime päivinä lukenut netistä.

Ajattelen että ajattelu on sellaista mihin pystyy joskus itse vaikuttamaan mutta kyllä osa ajattelua on vain tyhmääkin päähän pälkähdystä, ja tahdosta riippumatonta ajattelua. Pakko olla, kun miettii omaakin ajattelua, niin osa on ihan selkeästi tahdosta riippumatonta. Sellaista mikä vain tulee mieleen tahtomatta. 

Perjantainakin mielessäni kävi psykiatrisen hoitajan luota lähtiessä ja oven sulkiessa että h***Ra kun et antanut minulle haluamaani vastausta. En minä tiedä oikein miksi noin ajattelin mutta en noin olisi kyllä ääneen sanonut, se oli vain päähän pälkähdys. Ensimmäiset sanat mitkä tuli mieleen. Ja tuottihan se pahaa mieltä koska tykkään tosi paljon tästä hoitajasta ja meillä on ollut hyviä terapeuttisia keskustelujakin.

Kai tähän liittyy jollain tavalla sekin kun sanotaan että älä nyt kaikkea sano mitä päähän pälkähtää tai mitä ajattelet. Ne on vain ajatuksia mutta en aina ymmärrä että miten ajattelu toimii ja mistä ne kaikki ajatukset päähän tulee.

Kiinnostaisi kyllä tietää enemmän ajattelusta. Mutta olen huomannut kyllä sen että osa ajattelua on kyllä sellaista mihin ei itse pysty oikein vaikuttamaan. Minä itse kyllä olen kova pohdiskelija ja siksikin kai tällaisiakin asioita nyt mietin.

Minulla on myös pakko-ajatuksia. Ollut jo teini-iästä lähtien. Olen minä niitä jo pitkään yksin miettinyt että mitä tämä sitten oikein on. Kun joskus tulee vaan tahdostani riippumattomasti mieleen että jotain pahaa pitäisi tehdä tai pitää katsoa jotain kohdetta tietyn monta kertaa tai jotain pahaa tapahtuu. 

Vasta kesällä sitten kun tarkemmin tutustuin netistä löytyvään tietoon ja artikkeleihin niin tajusin mitä ne voivat olla. Ja hain niihin heti myös apua, mutta ei kai niihin lääkityksen lisäksi oikein muu auta kuin että just on ajattelematta sen enempää asioita. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. 

Pitkään minulla on näitäkin jo ollut. Kyse ei ole mistään tämän vakavammasta. En vaan voi mitään että näitä välillä tulee mieleen, ne on myös tahdosta riippumattomia. Mutta mieli ja alitajunta kai siinä tekee kepposet. Yleensä nämä ajatukset on aika pahoja, jotain mitä ei nyt missään nimessä haluaisi tehdä ja lähinnä tuottaa minullekin vain pelkoa, ahdistusta ja katumusta. 

Olen vain kiinnittänyt huomiota että viime päivinä nämä pakko-ajatukset ovat lisääntyneet. Ehkä siihen on syynä sekin että mieli on ollut rauhattomampi ja stressaantuneempi.

Mutta olen hyvin pärjännyt kaikki nämä vuodet pakko-ajatuksieni kanssa. Vähän ihmetellyt että mitä nämä oikein ovat ja joskus pahaa mieltä tuottanut. Mutta ei se oikein elämässä ole näkynyt. Olen vain yrittänyt olla niihin sen enempää reagoimatta. Ei minua koskaan ole hulluksi näiden pakko-ajatusten takia leimattu kun muut eivät ole niistä olleet edes tietoisia. Vasta nyt kesällä nämä nostin poliklinikalla esille.