Tulokasvuoteni Jatkoajan harrastetoimittajana on umpeutumassa. Kauteni on sujunut kelvollisesti. Suorittamiseni saisi olla vakaampaa. Kehitystä on tapahtunut paljon. Yksi vahvuuksistani on ollut haastattelujuttujen tekeminen. Se kuullostaa hassulta kaltaiselleni ujolle persoonalle.
Siihen olen silti pyrkinyt panostamaan vahvuuteni huomatessani. Olen siinäkin puuhassa myös jalostunut. Ensimmäinen syvällisempi haastattelujuttuni Marko Tuulolasta oli toki hyvä. Edellisin juttuni Jyrki Louhesta oli timanttinen.
Alunperin lähdin haastattelurumbaan mukaan karistaakseni ujouteni. Petratakseni sosiaalisia taitojani. Mielestäni tavoitteeni on osittain jo toteutunutkin. Olen hieman rohkeampi kuin vuosi sitten. Elävästi muistan kuinka haastattelin ensimmäistä kertaani.
Haastateltavana oli Juuso Puustinen HIFK-matsin jälkeen. Lähestulkoon tutisin. Koitin änkyttävällä äänelläni kysyä jotain järkevää. Jyrki Louhea tentatessani kykenin jo kuuntelemaan huolellisemmin. Se on olennaista haastattelemisessa. Pystyy tekemään täydentäviä lisäkysymyksiä. Kykenin hänen kanssaan keskustelemaan jo paljon rennommin.
Yksi parhaimmista puolista haastattelemisessa on esivalmistelu. Tykkäsin jo pienenä poikana ideoida kysymyksiä lasten luontopoluille. Kauhajoella opiskellessani nautin erilaisten kyselyjen tekemisestä. Nyt saan keksiä kysymyksiä erilaisiin haastatteluihin. Kiinnostavasta aiheesta.
Kysymysten keksiminen ei ole koskaan ollut minulle ongelma. Varsinkin pidempiin haastatteluihin niiden ideoiminen on nautinnollista. Saa kysyä muutakin kuin pelin jälkeisiä tunnelmia. Pohdin asioita usein myös syvällisesti. Perusteellisesti. Tällaisessa työskentelyssä se auttaa minua huomattavasti.
Toinen kiehtova asia haastattelemisessa on erilaisiin persooniin tutustuminen. Fanina kiekkoilijoita on tuijottanut lähinnä kiekkoilijoina kaukalossa. Ei ole osannut tiedostaa, että niilläkin on elämää sen kaukalon ulkopuolella. Niilläkin on omat erilaiset persoonansa. Ne eivät ole vain jätkiä, jotka pelaavat kaukaloissa maksavien asiakkaiden iloksi.
Mieleenpainuvimpia tapaamiani ihmisiä ovat toistaiseksi olleet Jyrki Louhi, Marko Tuulola, Kimmo Kuhta, Risto Korpela ja Harri Rindell. Kaikkia yhdistää ainakin yksi asia lätkän ohella. Ne ovat iäkkäämpiä. Kokeneempia. Heillä on ollut senkin vuoksi muita asiantuntevammat ja värikkäämmät kommentit. He eivät aristele.
Haastatteluista olen myös ammentanut paljon hyödyllistä tietoa. Rindellin ja Louhen kanssa kävimme roimasti asioita läpi liittyen kehittymiseen. Asioita, mistä voi ottaa oppia millä tahansa alalla jalostumiseen. Ei pelkästään jääkiekkoilussa. Louhi puhui paljon myös muitakin ajattelemaan pistäviä asioita. Lähinnä elämästä.
Tykkään myös kirjoittamisesta. Voidakseni kirjoittaa minun on hankittava aineistoa. En koe, että minulla olisi tarpeeksi annettavaa kolumnipuolelle. Siksi en niitä tee. En tiedä tarpeeksi jääkiekosta. En osaa tuoda mitään uutta, kiinnostavaa näkökulmaa ihmisille. Mielummin kysyn ihmisiltä, jotka siitä tietävät. Kirjoitan heidän kommenttinsa jutuiksi. Se on kiehtovaa.
Yksi tärkeä asia on myös se, että ihmisiä kiinnostaa lukea tekemiäni juttuja. Jatkoajan kävijät toivovat sivuillemme lisää haastatteluja. Syvällisempiä haastatteluja kiekkoilijoista. Sitä kansa sai keskiviikkona. He tykkäsivät siitä. Tekemästäni juttupaketista Jyrki Louhesta. Ihmiset saavat jatkossakin sitä, mitä toivovat. Kattavia haastatteluja sivuillemme. Tuskin yhtä timanttisia kuin Jykästä. Saavat silti.
ps. Olen oppinut myös sen, että on olemassa tyhmiäkin kysymyksiä. Niitäkään ei kannata jättää silti kysymättä. Monasti niitä esittämällä on saanut olennaista lisätietoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!