Toimittajan on uskallettava tehdä tyhmiä kysymyksiä. Niin voi irrota mainioita kommentteja haastateltavilta. Eilen koin tämän todeksi. Kysyin HPK-HIFK-matsin jälkeen Jukka Laamaselta itsestäänselvän kysymyksen.
Laamanen kiehui ensin edessäni kommentoidessaan pelissä tapahtunutta tuomarivirhettä. Virhettä, mistä pakille tuomittiin rangaistus. Puheenvuoronsa jälkeen kysyin raivostuttaako häntä. Hänen vastaus oli liki itsestäänselvyys jo etukäteen. Tein kysymyksen silti. Tein itsestäni tyhmän, mutta kalastin kysymykselläni juttuuni hyvän repliikin Laamaselta.
Kyseinen kohta Ilta-Sanomiin kyhäämästäni raportista:
"Vääryyttä kokenut Laamanen kiehui pelin jälkeen. Puolustajalta oli turha kysyä raivostuttiko tuomarivirhe, josta hänelle tuomittiin rangaistus.
- Mikä kysymys tuo tuollainen on? Raivostuttaa, mutta siihen vetoaminen olisi tappion selittelyä. Anteeksi linjatuomarit voisivat pyytää, Laamanen latasi."
Tämän jälkeen Laamanen lähti pukukoppia kohti vihaisena ja käski minun keksimään parempia kysymyksiä.
Minä lähdin pressitilaisuuteen tyytyväisenä toimittajana. Sain mitä halusin. Tosin, mietin olinko toimittajana jo liiankin rohkea? Missä menee hyvän maun raja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!