Kiire on nykypäivän kirous. Sitä tuntuu olevan joka duunimestassa, rutkasti. Väitän kiireen olevan osittain turhaa. Usein hoppu johtuu päättömästä koohottamisesta, vailla järjellistä ajattelua.
Monesti kiire olisi vältettävissä ensin selkeästi suunnittelemalla, miten jokin askar kannattaa duunata, sitten vasta toteuttaa tehtävänsä. Ei saisi toimia hätäisesti.
Hätäisyydestä tulee helposti myös kierre, kun hommia on paljon ja aikaa vähän, niin iskee paniikki ja hätiköinti lisääntyy. Hosuminen lisää kiirettä, kun järjen viimeinenkin hiven tekemisestä katoaa.
Kiireen keskellä olisi ensisijaisen tärkeää miettiä työn systemaattisuutta. Hyvällä suunnittelulla säästää monta sekuntia. Hommat paiskii järkevimmällä tavalla ja osittain tarpeettomatkin työskentelyvaiheet jää tekemättä.
Ihmisiltä pitäisi löytyä myös selkärankaa sanoa ei, silloin kuin esimerkiksi aika ja voimat eivät riitä.
Täytyisi kyetä myöntämään olevansa vain keskinkertainen ihminen, joka tahtoo jalostua koko ajan lisää, eikä pyrkiä päivästä toiseen täydellisyyteen.
Pitäisi ahertaa vain se, mikä on pakollista, mahdollisimman etevästi. Eikä kaikkea mahdollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!