Minua kummastuttaa varsin usein ihmisten suhtautuminen epäonnistumisiin, pienestäkin virheestä seuraa monesti kova kritiikki. Se on mielestäni väärin.
Ankara asennoituminen virheisiin johtaa epäonnistumisten pelkäämiseen. Pelon vuoksi tahto yrittää jonkun asian tekemistä vähenee ja kehittymistä ei tapahdu, kun ei koiteta mitään uutta.
Virheiden pelkäämisen vuoksi ei uskalleta ottaa haasteitakaan vastaan tai kokeilla jotain vaikeampaa tehtävää.
Ympäristö, jossa epäonnistumisiin suhtaudutaan liian kriittisesti ei voi olla luova tai kehittyvä, koska ihmiset pyrkivät tekemään vain sen, jonka varmasti osaavat. Tavoitellaan virheettömyyttä.
Ihmisten pitäisikin muuttaa ajatteluaan. Epäonnistumisiin olisi suhtauduttava positiivisemmin. Munaukset ja kritiikki jalostavat ihmistä onnistumisia ja kehuja enemmän. Niiden avulla oppii miten ei kannata toimia ja siten ensi kerralla osaa jonkin askareen etevämmin.
On ymmärrettävä, että kukaan ei ole täydellinen, mutta osaavammaksi voi kasvaa askel askeleelta. Harppomisessa avittaa rutkasti, kun osaa kohdata epäonnistumiset. Ei pelkää kämmäämistä vaan ottaa niistä opikseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!