Rakkaat sohvaperunat, meillä on yhteinen, arvokas ajanviete, television vahtaaminen.
Yksi parhaista sarjoista, mitä televisiosta tulee on Salatut elämät. Suosittelen sitä kaikille. Lyökää takapuolenne arkisin kello 19.30 pehmeälle nojatuolillenne, virittäkää telkkarinne MTV3-kanavalle ja nauttikaa!
Jotkut pitävät kyseisen sarjan seuraamista jopa nolona, mutta he eivät ymmärrä kyseisen saippuaoopperan perimmäistä tarkoitusta. Jättäkää heidän mielipiteensä huomioimatta!
On totta, ettei Salareita voi pitää totuudenmukaisena eikä sitä voi samalla vuosikymmenelläkään verrata Metsoloiden ja Puhtaiden valkeiden lakanoiden kaltaisiin draamasarjoihin.
Salatut elämät on epärealistisuutensa vuoksi peräti loistavaa komediaa, höystettynä Janne Haukkalan ja Lasse Sievisen nerokkailla lausahduksilla.
Ohjelman parissa saa enemmän nauraa kuin itkeä. Selkeä merkki hyvästä komediasta?
Parasta Salatuissa elämissä ei silti ole sarjan aiheuttamat naurun pyrskähdykset vaan se, että Pihjalakatulaiset ovat luoneet oman pikkuisen maailmansa tv-vastaanottimien sisälle.
Sarja sisältää typistetyssä muodossa normielämästä tuttuja vaiheita, rakastumista, kuolemista, eroamista, vauvojen vaihtoja, hirttäytymisyrityksiä jne.
Kuka ei haluaisi tirkistellä, miten Sepot, Ismot ja Tissibellat selviävät elämistään? Ja mikä mainiointa, heidän ratkaisuistaan voi ottaa vinkkiä myös omaan elämäänsä.
Salatuissa elämissä on rutkasti myös eleellistä viestintää, lukuisia ilmeitä. Hymyä, naurua, itkua, pelkoa...
Ohjelmassa on myös nopeatempoinen ja jatkuva juoni. Vikkelän juonensa vuoksi sarjaan ei kyllästy. Koko ajan tapahtuu.
Nämä kaikki seikat tekevät Salareista kiinnostavaa vahdattavaa.
Salatut elämät tarjoaa erinomaisen tavan rentoutumiseen keskellä kiireisintä arkea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!