Yhä hämmentynyt

Hämmennys pyörii yhä tuntemuksistani päällimmäisenä mielessäni, vaikka veljeni menehtymisestä on kulunut jo todennäköisesti kuusi päivää. En edelleenkään pysty käsittämään, miksi veljeni taipaleen oli päätyttävä jo 32-vuotiaana, mikä tallaisen elämän tarkoitus oli?

Nuoren ikänsäkin vuoksi veljeltäni jäi  kokematta valtavasti asioita, mutta onnekseen hän ei itse sitä tiedä. En ainakaan usko kuoleman jälkeiseen elämään.


Olen onnistunut selvittämään, että Ismo kuoli hyvin suurella todennäköisyydellä kuusi päivää sitten perjantaina. Samana päivänä kuin äitimmekin, 13.7. Veljeni nettiselaimen sivuhistorian mukaan hän nimittäin käytti viimeisen kerran tietokonettaan perjantaina kello 3.24. 


Tämä on viimeinen merkintä, jonka olen veljestäni onnistunut löytämään. Ismo oli tutkaillut Forssan päivystyksen puhelinnumeroita, mutta en toistaiseksi tiedä yrittikö hän tämän enempää saada itselleen apua.   


Hänen menehtymisensä saattoi olla pienestä kiinni, sillä hän oli samat sivut etsinyt koneelleen jo torstaina kello 14 aikaan. Se, että hän ei silloin jo hakenut itselleen päättäväisemmin apua lienee ikuinen arvoitus. 


Ehkä veljeni ei kaikesta huolimatta tiedostanut kuinka vakavasta tilanteesta on kyse ja tyypilliseen tapaansa empi päätöksenteollaan. 


Veljeni menehtyminen näytti vakuuttavalla tavalla toteen elämän ainutlaatuisuuden. Kuinka johdot elämän virrasta voidaan vetää irti noin vain perusterveeltäkin nuorelta mieheltä. Yhtenä muuten tavallisena heinäkuun päivänä, kenenkään sitä odottamatta.


Veljeni oli hankkimieni tietojen mukaan jo keskiviikkona käynyt työpaikkansa terveydenhoitajan tykönä, mutta mennyt silti normaaliin tapaansa duuniinsa torstai-aamuna. Tuskin hän itsekään osasi tuolloin ounastella, miten järkyttävän lähellä hänen matkansa päätepiste oli. 


Torstaina Ismo lähti töistään kymmenen aikoihin pois mahakipujensa vuoksi ja tuskin hän asunnollaan juuri muuta enää teki kuin nukkui. Veljeni ei varmaan ollut edes jaksanut riisua pedistään päivä"vaatteita" pois, sillä ne ovat tällä hetkellä siellä myttyyntyneenä. Sen näköisenä, että niiden päällä on levätty.


Kuvittelen, että hän on maannut sängyllään perjantain aamuyöhön asti, sen jälkeen käynyt tietokoneellaan, hakenut lääkkeitä keittiöstä ja vielä selvittämättömän syyn vuoksi kaatunut ja menehtynyt keittiön lattialle. 


Vielä viime viikon tiistaina olimme veljeni kanssa puhelimitse yhteydessä, Ismo ehdotti, että hän tulisi minulle nyt lauantaina yöksi ja menisimme yhdessä Wanaja Festivaaleille, en pystynyt vastaamaan heti myöntävästi, sillä ajankohta oli minulle huono yövuorojeni vuoksi. 


Meidän oli tarkoitus palata asiaan...