Luin äsken viikon vaihteen Ilta-Sanomista kyseisen aviisin päätoimittajan kiinnostavan kannanoton kiitollisuudesta. Siinä muistutettiin kiitollisuudesta ja sen merkityksestä. Sekä kyseenalaistettiin se onko nykypäivänä kiitollisuus osin päässyt unohtumaan.
Mielestäni kirjoitus oli mainio. Siinä muistutettiin tärkeästä asiasta ja tuotiin hyvä pointti esille. Minunkin mielestäni kiitollisuus on nimittäin päässyt monelta ihmiseltä unohtumaan. Ja se huolestuttaa minua. Vaikuttaa jopa siltä, että meistä ihmisistä on tullut itsekkäämpiä ja aito toisista välittäminen ja muiden ihmisten arvostaminen on vähentynyt.
Näkemykseni on onneksi karkea yleistys, mutta ei mielestäni tee pahitteeksi niin minun kuin muidenkin ihmisten muistuttaa itseämme kiitollisuuden merkityksestä. Olen varma, että siten saamme maapallostamme viihtyisämmän paikan elää.
Niin minulla kuin meillä muillakin on lukuisia asioita, joista voimme olla kiitollisia. Jo elämä itsessään on lahja, jota on osattava arvostaa. Puhumattakaan toisista ihmisistä, joiden seurasta ja läheisistäkin siteistä heihin saamme nauttia. Emme saisi pitää näitä asioita ja meidän ihmisten hyvästä tahdosta tekemiä tekoja itsestäänselvyyksinä. Meidän on oltava kiitollisia.
Minäkin olen työtön tällä hetkellä, mutta silti minulla on paljon muitakin asioita, joista saan olla kiitollinen. Jo se, että saan työttömyystukea on arvostettava asia. Tai se, että minulle on Luojan toimesta annettu näinkin hyvä kirjoitustaito, jonka vuoksi saan uurastaa mielekästä toimittajan harrastustani päivästä toiseen. Nämä ovat isoja asioita minulle, jo henkisen terveyteni vuoksi. Minun pitää olla kiitollinen.
Seuraavan kerran, kun meille avataan ovi tai kun meitä palvellaan hyvin kaupan kassalla tai kun joku tekee pelkästä hyvästä tahdostaan palveluksen sinulle, niin muistetaan (taas) sana "Kiitos". Ja lausutaan se rehellisellä mielellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!