Pidän suvaitsevaisuutta hyvänä asiana. Suvaitsevaisuudella tarkoitan sitä, että pyrkii käyttäytymään fiksusti kaikkia ihmisiä kohtaan. Koulutukseen tai luonteeseen katsomatta. Toisaalta taas ei pidä itseäänkään ylempiarvoisena muihin nähden.
Pyrin olemaan suvaitsevainen itsekin. Tosin on luonteen piirteitä, jotka saavat oman ihoni kanan lihalle ja hermoni raunioille.
Näitä piirteitä ovat ylimielisyys, itsekkyys ja oman edun ajaminen. Eli ihmiset, jotka pyrkivät saamaan muiden
huomiota ja ihailua. Ihmiset, jotka nostavat itsensä muita korkeammalle
alustalle. Luulevat itsestään liikoja ja niin edelleen. Tällaisia ihmislapsia minun on vaikea sietää. Liki mahdoton sietää.
Toki joillakin ihmisillä voi olla korkeampi status tai koulutus ja se on hieno juttu näiden ihmisten kannalta, mutta tällaiset asiat eivät silti mielestäni oikeuta ketään käyttäytymään muita ihmisiä kohtaan alentuvasti.
Ihmisten on hyvä tietää rajansa ja tietää suht
realistinen näkemys itsestään. Ei kannata luulla liikoja vaan kannattaa enemminkin
haluta oppia tietämään ja taitamaan lisää.
Jumalan edessä me kaikki olemme lopulta samanarvoisia. Olisikin hienoa, mikäli muistaisimme suvaitsevaisuuden, ihmisarvon ja lähimmäisyyden merkitykset.
Tärkeää on myös muistaa, että onni on tässä päivässä, arkipäivässä. Ei viiden
vuoden päästä vaikka tulevaisuudenkin eteen on hyvä tehdä töitä. On osattava
nauttia niistä arjen pienistä asioista. Elämästä. Ennen kuin se menee ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!