Keskiviikkoaamun ajattelua

Kirjoitin sunnuntaina blogitekstin, jossa totesin, että ei ole niin väliä tuleeko minusta koskaan toimittajaa. Jäin kuitenkin pohtimaan voinko ajatella kirjoitustaitoni vuoksi tuolla tavalla. Löytyy kuitenkin luultavammin monia harrastetovereitani ja muita ihmisiä, jotka ovat kateellisia taidostani ja sen tarjoamista mahdollisuuksista.

Vaikka ajatukseni voi olla osin ristiriitaisia joidenkin muiden ihmisten ajatuksien kanssa, niin silti mielestäni voin ajatella sillä tavoin, että minusta tulee toimittaja, jos on tullakseen. Sen eteen teen töitä, mutta jos niin ei käy, niin maailma on täynnä muita ammatteja, joista voi myös saada vakaan toimeentulon jonain päivänä.

Ajatukseni perustuu osin siihen, että elämäni on jo nyt onnellista. Olen vähitellen saanut elämäni taas rullaamaan veljeni kuoleman jälkeen.

Me ihmiset juoksemme liikaa päämäärien, saavutuksien ja suorituksien perässä, meidän pitää enemmän arvostaa sitä mitä meillä jo nyt on. Ja olla siitä kiitollisia.

Ei tuumata, että sitten kun minusta tulee sitä tai tätä, niin sitten minusta tulee onnellinen. Minä ainakin olen onnellinen ja kiitollinen jo nyt niistä asioista, mitä elämässäni jo nyt on.  

Sitä onnellisuutta, kun eivät rahat, maineet ja tittelit tuo. Vaan se rakentuu minulle arjen pienistä asioista. Esimerkiksi vapaudesta, lähimmäisistäni, kavereistani, siskoni lasten ilosta ja rakkaista harrastuksista sekä hyvinvoinnista, etenkin minun ja lähimmäisteni henkisestä hyvinvoinnista.

Ja toimittajan harrastuksessanikin minun on arvostettava jo nyt niitä asioita, mitä olen sen myötä jo saavuttanut. Vuorovaikutustaitoja, tuttavuussuhteita, lisääntynyttä rohkeutta ja sitä, että ylipäänsä saan harrastaa.

Tietenkin minun tilanteessani olisi tärkeää saada jonain päivänä työpaikan, josta saisi vakaan toimeentulon. Ja toimittajan työ on yksi niistä vaihtoehdoista, joita voisin miettiä tulevaksi ammatikseni. Sen vuoksi, että kirjoittaminen ja journalismi kiinnostavat minua paljon.

Olisi tietenkin hienoa päästä tekemään työtä, joka kiinnostaa niin paljon kuin kiinnostaa, mutta ei sen tavoitteluun liian ehdottomasti kannata suhtautua. Ja juosta sen perässä liian sokeasti. On pidettävä silmänsä auki ja nautittava elämästään. Olla onnellinen.