Osaan epäonnistua

Koin tänään hienon Ahaa-elämyksen oivaltaessani sen, että osaan epäonnistua. Uskallan ja osaan kohdata epäonnistumiset.

Miten sen sitten tajusin?

Eilen sovin meneväni parin naisen kanssa kahvittelemaan erääseen kuppilaan. Sovin myös, että nämä leidit hakevat minut yhdestä tien risteyksestä. Olin katsonut kuitenkin kartalta väärän paikan ja kävellyt väärään tien haaraan.

Nämä naiset eivät täten koskaan minua löytäneetkään, menivät kaksin tuonne sopimaamme kahvilaan ja pistivät minulle sieltä viestiä, että missä olet, kun emme löytäneet sinua, vaikka haeskelimme pitkään.

Vastasin tekstarilla, että kotonani minä tällä hetkellä olen ja lähdin välittömästi kävellen naisten tykö tuonne kuppilaan. Nolo moka!

Mutta miten käsittelin tuon mokan? Kävelin tuonne kahvilaan, sanoin suoraan, että nyt olin jostain syystä mennyt väärään paikkaan odottamaan heitä ja pahoittelin virhettäni. Totesin, että ensi kerralla pyrin lukemaan karttaa tarkemmin ja sitten nauraa räkätimme, minäkin vilpittömästi. "Olenpas minä tyhmä!"

Tässä välissä täytyy myös paljastaa, että eivät nuo naiset valitettavasti mitään treffikumppaneitani olleet vaan kavereitani ja samalla duunitovereitani. Vielä tänään töissäkin kettuilimme minulle. Totesin töistä lähtiessäni, että minulla on nyt kompassi mukana, että löydän kotiini.

Joka tapauksessa hienoa Viltsu! Tämä on mielestäni osoitus siitä, että osaan kohdata epäonnistumiset ja virheet oikein. Ensin reilu tunnustus siitä, että nyt mokasin, sitten mahdolliset pahoittelut ja kaiken lopuksi voi vain nauraa.

Mielestäni se on tärkeä asia, että osaa käsitellä epäonnistumisensa oikein. Se se vasta polku onnistumisiin on. Kun ei liikaa pelkää virheitä, niin uskaltaa kokea, yrittää ja elää!

HPK:n päävalmentaja Ari-Pekka Selinkin totesi hyvin virheistä ja niiden myöntämisistä, kun jututin häntä syksyllä. Hänen mukaansa arvostus johtajana ansaitaan rehellisyydellä ja virheiden tunnustamisella:

- Virheiden myöntäminen on todella tärkeää. Se uskallus pitää olla. Minäkin olen sanonut muutaman kerran tänä syksynä joukkueelle, että sori tämä oli minun mokani. Se on sitä rehellisyyttä. Ei voi kuvitella, että valmentaja on yli-ihminen tai ei tekisi virheitä. Päinvastoin.