Eikö meidän nuorempien kannata ottaa näistä listoista oppia ja ruveta elämään omaa elämäämme niin, että meidän listamme näyttäisivät aikanaan mahdollisimman paljon tältä:
Näitä vanhukset katuvat: ...
Minun hautakiveeni ei välttämättä koskaan tulla kirjoittamaan Viltsu saavutti tätä, tätä ja tätä... Eikä ole niin väliksikään.
Tärkeintä olisi, että siihen kirjoitettaisiin aikanaan, että Viltsu eli onnellisen elämän, koska tajusi elämän ainutkertaisuuden jo nuorella iällä.
Nyt se on elettävä ja tehtävä niitä asioita, joista tykkäämme. Kaikkeen ei välttämättä ole mahdollisuuksia, mutta niiden perään ei kannata edes haikailla. Kannattaa olla tyytyväinen niihin asioihin, joihin on mahdollisuuksia ja varaa ja tehdä niitä.
Niistä se onni rakentuu.
Olen eilen ja tänään viettänyt upeat arki-illat. Niin upeat, että voin jopa sanoa, että arkeni on ollut sitä luksusta.
Olen kirjoittanut, viettänyt aikaa minulle tärkeiden ihmisten kanssa, pyöräillyt musa pauhaten korvilla ja opiskellut mielekästä ainetta.
Tänään vietin työpäiväni jälkeen pari tuntia isäni kanssa ja sitten poikkesin kotimatkallani Mierolan ravintolaan syömään Vanajan leikettä. Mahtavan järvimaiseman äärelle.
Aikas mukava arkipäivä sanoisin. Ja onni kukoistaa. =)
Elämäni alkoi virkistymään, kun tajusin että minulla on itse vastuu sekä hyvinvoinnistani että elämäni sisällöstä.
Päivät täytyy käydä useimmiten töissä uurastamassa hiki hatussa, mutta iltaisin voin tehdä sitä mitä haluan. Minulla on siihen mahdollisuus. Avaimet onneeni ovat minun kädessäni. =)
Nyt on aika ruveta elämään, ettei tarvitse vanhainkodissa katua sitä, ettei tullut elettyä. =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!