Ihmisen on hyvä osata nauttia, iloita
ja arvostaa elämän pienistä hetkistä. Se lisää onnellisuutta.
Olen kuitenkin pannut merkille itsessäni, että olen viime aikoina
ruvennut poikkeuksellisen paljon iloitsemaan näistä elämäni
”pienistä” hetkistä. Miksi?
Oivalsin tänä aamuna, että
olennainen syy siihen on varmasti se, että ei vain elä kropallaan
näitä hetkiä vaan mieli on myös mukana näissä hetkissä.
Keskittyy niihin. Ja ajattelee vain ja ainoastaan sitä, mitä
tekeekin. Siten näistä elämän ”pienistäkin” hetkistä saa
paremmin ilon irti.
Esimerkkinä vaikka tämä aamu.
Heräsin jo viiden aikoihin ja olen viettänyt aika rauhallisen ja
mukavan aamun. Olen keskittynyt myös ajattelussani vain tähän
aamuun, en muuhun. En esimerkiksi edessä siintävään työpäivääni.
Tällöin tämäkin aamu on maistunut
aika hyvältä. Mieli ja kroppa ovat kohdanneet. =) Työpäivääni
mietin vasta sitten, kun olen työpaikallani. En aiemmin.
Keskittyminen on tärkeää. Se lisää
mielen hyvinvointia ja vähentää stressiä, kun osaa keskittyä
vain silloiseenkin hetkeen kerrallaan, mitä kulloinkin elää. Ja
tätä tällaista keskittymistä minun on opittava vain lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!