Kiireestä eroon – haluan optimistiksi!

Huh!

Minulla oli tänään töissä työntäyteinen päivä. Ihan mukava juttu. Ei minulla silti kiire ollut. Töitä kyllä piisasi kuudelle tunnille rutkasti, mutta kovin montaa kertaa en kokenut kiirettä.

En ensinnäkään ajatellut kiirettä ja toisaalta koitin järkeillä työni siten, että en joudu niinkään kokemaan kiirettä, mutta saan silti vähintään vaaditut hommat tehtyä. Mistään oikomatta tai laiskottelematta.

Nimittäin silloin, kun aika on kortilla niin on hyvä nopeasti mielessään hieman aikatauluttaa tehtäviään. Kiireen tuntu vähenee.

Kiire on yksi sellainen asia, josta haluan mahdollisimman paljon omassa elämässäni eroon. Se aiheuttaa vain turhaa stressiä.

En todellakaan ole silti töissäkään oikomassa tehtävissäni, mutta jos hieman järkeilemällä saisi työnsä paremmin aikataulutettua.

Ja haluan muutenkin kiireestä eroon elämässäni. Ja se edellyttää hyvää ajankäytön hallintaa. Täytyy miettiä hieman mitä kunakin päivänä ehdin ja jaksan ja olla itselleen myös armollinen. Jos jokin askar ei jonkin päivän aikatauluun mahdu hyvällä tahdolla, niin sitten se pitää jättää toiselle päivälle.

Tietenkään aina ei kiireestä vaan pääse eroon vaikka kuinka tahtoisi. Silloin on vain paiskittava töitä hiki hatussa ja kämmenet ruvella. =)

Haluan oppia myös optimistiksi. Tai ainakin mahdollisimman optimistiseksi ihmiseksi.

Oletan, että se tarkoittaa ainakin myönteistä suhtautumista elämään. Ja että voisi omata myönteisen asenteen elämään, niin elämän pitää kaiketi olla hyvää.

Lisää asioita, joista saa hyvän olon tunteita ja huonoa oloa aiheuttavat asiat karsittava minimiin. Jos se on vain mahdollista.

Haluan eroon myös turhasta valittamisesta. Tai etten ainakaan itse valita turhasta. Jos on jotain ongelmia, niin ne on koitettava ensisijaisesti ratkaista eikä ruveta heti valittamaan. Valittaminen lisää vain huonoa fiilistä. =)

Este on este, mutta vain hidaste, niin kuin entisellä opettajallani oli tapana sanoa.

Ja on myös muistettava, että elämämme on sellaista, joksi ajattelumme sen tekevät. On siis ajateltava mahdollisimman positiivisesti, koska silloin elämä on myös positiivista. =)

Virheitäkin välillä kyllä teen, mutta itseään kohtaan on oltava armollinen. Olen vain ihminen ja virheistään on otettava opiksi ja jatkettava matkaansa. =)

Kovin hyvin en vielä tiedä, mitä optimismi oikein on, mutta ehkä koko ajan opin siitä vain lisää.

Se minua vain askarruttaa, että kuinka tulen optimistina sulautumaan siihen niin isokokoiseen pessimistien sakkiin?