On ihan totta, että minulla voi olla kiire ensi viikolla ja minun on kenties paiskittava töitä välillä oikein hartiavoimin ja nopeasti, mutta mitäs jos testaisin vähentää panikoitumistani ja huolestumistani sillä, että en ajattele kiirettä?
Kiire on sitten jos on ollakseen, mutta ei sitä kannata ajatella. Kiire tulee, jos on tullakseen ja that´s it!
Ei minun kannata suhtautua töihini, että nyt on edessä helvetinmoinen kiire ja urakka vaan että nyt on edessä työviikko, josta tulen kyllä selviämään. Siten työni voi maistua minulle paremmalta, mutta ne tulee silti toivottavasti aherrettua hyvällä asenteella.
Kiire on monesti pelkkä ajattelun luoma harhakuva. On niin paljon töitä edessä, että ajattelee, että tulee kiire ja on kiire.
Vaikka ei sitä kiirettä kannata ajatella vaikka olisi paljonkin töitä edessä. Kantsii funtsia mielestäni ennemminkin, että kyllä ne työt ehtii tehdä kun vain tekee. Ja tarvittaessa hiukan vaikka suunnitella kuinka ne työt kannattaa tehdä, ettei tulisi kiire.
Kiire kun lisää sitä huonoa fiilistä ja siitä kannattaa pyrkiä eroon. Ei sillä, että lipsuu töissään vaan ajattelu- ja asennemuutosremontilla. Ainakin sitä voi kokeilla. =)
Sama juttu se on opiskeluideni kanssa. Ajattelin ennen kesää, että nyt on tulossa kiireinen kesä. Sillä päivät käyn töissä ja iltaisin koitan opiskella. Myös vapaapäivinäni koitan opiskella.
Nyt olen kuitenkin muuttanut ajatteluani. Ei minulla ole silti kiireinen elämä. Elämäni vain sisältää työtä ja ihan mielekästä opiskelemista, paljon. Aikatauluni on kyllä melko täynnä, mutta ei se kiireinen aikataulu silti ole.
Se johtuu ensinnäkin hyvästä suunnitelmasta. Tekee itselleen selväksi, että ei esimerkiksi opiskele päivisin kuin 2-6 tuntia. Riippuen siitä onko kuinka pitkä työpäivä takana vai onko peräti vapaapäivä töistä.
Nyt tällä viikolla tein liki 9 tunnin työpäivät. Oli selkeä asia, etten jaksa työpäiväni jälkeen opiskella kuin korkeintaan 2 tuntia. Tänään puolestaan on vapaapäivä, joten koitan opiskella noin 4 tuntia.
Ehdin aikataulullani opiskella sen mitä ehdin. Enempään en pysty, tai enempää en itseltäni vaadi. Tämän on vain yksinkertaisesti riitettävä. Muuten minulla olisi elämä kiireistä ja uurastaisin itseni "hajalle".
Tällä aikataululla ehdin välissä jopa nauttimaan elämästäni.
Ja toinen tapa vähentää kiireen tuntua opiskeluissani on se, etten koita pyrkiä täydellisyyteen. Onko minun pakko saada jokaisesta kurssista vitonen vai riittääkö, että omaksun vain tarpeelliset faktat ja tiedot? Ja suoritan vaadittavat kurssit ja tehtävät?
Mitä vähemmän kiirettä sen onnellisempi mieli. =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!