Miksi aion tulla isona?

Miksi aion tulla isona? Törmäsin tuohon kysymykseen tänään ja aloin miettimään asiaa. Tosiaan, miksi Ville Heino aikoo tulla isona?

Suoraan sanottuna en enää tiedä miksi aion tulla isona. Tekisi mieli vastata, että aion tulla tai haluan tulla isona onnelliseksi.

Oikeastaan haluan olla onnellinen jo nyt. Ja oikeastaan olen onnellinen jo nyt.

Olen pari vuotta ollut melko ehdoton sen suhteen, miksi aion tulla isona. Minusta tulee isona toimittaja! On vastaukseni kuulunut.

Sittemmin olen luultavammin viisastunut. Ja olen ruvennut tajuamaan asioiden tärkeysjärjestyksen.

Ei tärkeintä olekaan se mitä työtä loppuelämänsä uurastaa vaan se, että on onnellinen. Sitä voi toki olla onnellinen toimittajanakin, mutta niin sitä voi olla onnellinen monen muunkin alan ammattilaisena.

Työssä on kai tärkeintä onnellisen elämänkin kannalta se, että on vakaa toimeentulo ja työtä on ihan mukava tehdä. Se ei ole mitään joka päiväistä pakkopullaa.

Työstä saatava iso palkka tai valta, maine ja arvostus eivät välttämättä lisää onnellisuutta.

Hyvän työn kriteerit täyttää niin toimittajan kuin monen muunkin alan homma. Eli kuinka sokeasti yhden työn perässä kannattaa juosta?

Ei välttämättä kovinkaan sokeasti. Ja kuinka iso painoarvo työlle on edes annettava? Työkin, kun on vain yksi osa elämää.

Miksi haluan tulla isona? Jokseenkin karsastan koko kysymystä. Onko siihen edes vastattava? Vai antaako ajan vain näyttää mitä minusta tulee isona. Luottaa vain siihen, että kohtalo johdattaa pojan perille ja itse pyrkii elämään onnellisesti.

Yhä teen toki töitä sen eteen, että minusta tulee jonain päivänä jokin kirjoitusalan ammattilainen, koska koen sen järkeväksi. Mutta jos ei minusta tule kirjoittajaa, niin sitten ei tule. Sitten minusta tulee jotain muuta.

Tärkeintä elämässä ei ole työ vaan onnellisuus. Ja siihen onnellisuuteen minun kannattaa jo nyt pyrkiä. Ovathan asiani jo nyt hyvin.