Minun on oltava kiitollinen

Kiitollisia. Meidän ihmisten pitäisi olla enemmän kiitollisia siitä mitä meillä on. Kiitollisia elämästämme.

Tai, en muista tiedä, mutta minun pitäisi ainakin muistaa olla kiitollisempi. Tänään jopa omatuntoni kolkutti, kun tajusin että en ole ollut tarpeeksi kiitollinen.

Ei. Sen sijaan, että olisin kiitollinen jo tämän hetkisestä elämästäni, niin sen sijaan janoan koko ajan lisää hyvää elämääni. Mikään ei riitä! Täytyy olla parempi elämä, pitää tulla huippukirjailijaksi, pitäisi olla ainakin kymppitonni rahaa tilillä. Pitää olla sitä, pitää olla tätä.

Perkele, kaikki nykyinen on paskaa. Elämän täytyy muuttua paljon paremmaksi!

Vai täytyykö?

Voi se muuttua paremmaksi, mutta ei sen pakko ole. Kyllä tämä nykyinen elämänikin jo hyvää on.

Liian usein sitä vain miettiikin elämäänsä siitä näkökulmasta, mikä voisi olla paremmin. Vaikka paljon parempaa tekisi, kun miettisi mikä kaikki omassa elämässään voisi olla vielä huonommin.

En ole sairas. Minulla ei ole pysyviä sairauksia. En joudu näkemään nälkää. En ole koditon. En ole alkoholisoitunut pultsari...

En!

Sen sijaan minulla on kiva asunto. Hyvä työpaikka. Intohimoinen kirjoittamisharrastus. Hyvä tulevaisuuden tavoite. Rakkaat lähimmäiset ja kaverit.

Minun on oltava kiitollinen. Pirun kiitollinen siitä mitä minulla on. Elämästäni. Ennen kuin lisää siitä mitä minulla nyt on, niin katoaa. Eivät ne ole itsestäänselvyyksiä.

Ne ovat asioita, joista on pidettävä kynsin hampain kiinni. Niitä on vaalittava rakkaudella. Niitä on arvostettava.

Minun on arvostettava jo nykyistä elämääni. Siten se varmasti muuttuu minulle entistä miellyttävämmäksikin.

ps. Kiitollisuutta minut sai miettimään Raaka-aineen Odota-kappale, jossa lauletaan muun muassa näin:

”Ei silloin osannut arvostaa, meidän kahden yhteistä rakkautta. Sitä turha enää on pelastaa. En osannut sua mä rakastaa.”