Yksi suurimmista peloistani on ylimielisyyden pelko. Pelkään sitä, että muuttuisin jonain päivänä leuhkaperseeksi. Minulla menisi niin sanotusti kusta päähän.
En haluaisi tätä. Vaan toivon, että
1. Muistaisin aina, että mikään ei ole itsestäänselvyys. Kaikki vaatii työtä.
Jos haluat pärjätä työvuorostasi läpi kunnialla, pärjätä harrastuksesi parissa tai saada vaikka jonkun ihmissuhteen toimimaan hyvin, niin näiden kaikkien eteen on tehtävä töitä. Nämä eivät ole itsestäänselvyyksiä.
Asenteen työn tekoa kohtaan on aina pyrittävä pitämään lujana. Koska siten elämässä pärjää.
2. Toivon myös, etten koskaan rupea kuvittelemaan itsestäni liikoja. Tai pitämään itseäni ylivertaisena ihmiskuvituksena.
Haluan aina muistaa oman pienuuteni Jumalan edessä. Ja sen, että jotkut jutut kuten kirjoittaminen on mun juttuja, mutta ei se sen ihmeempi asia ole. Muilla ihmisillä on sitten taas niitä omia juttuja, missä he ovat taitavia. En ole maailman ainoa lahjakas ja osaava ihminen.
3. Haluan, etten muutu koskaan liikaa ihmisenä. Haluan aina pysyä ihmisläheisenä persoonana. Joka aidosti välittää muista ihmisistä ja on ystävällinen heille. Arvostaa muita ihmisiä ennen kaikkea heidän ihmisarvon vuoksi.
Ainakin kun nämä kolme asiaa muistaisin läpi elämäni, niin olisi loistohomma. Ja jos en niitä muuten muista, niin minun on ruvettava käymään useammin luonnossa tai kirkossa, jolloin taas paremmin tajuan oman paikkani maailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!