Vain 1 päivä vapaata! Riittääks tää?

Tein viisi työpäivää peräkkäin. Työputkeni loppui sunnuntaina. Nyt minulla on yksi vapaapäivä. Siis vain yksi vapaapäivä. Huomenna menen taas töihin.

Ja sama toistuu tulevaisuudessakin. Todennäköisesti vasta maanantaina 20.5 minulla on edessä useampikin peräkkäinen vapaapäivä kuin vain yksi. Siihen asti vapaani ovat yhden päivän rytmeissä.

Riittääks tällainen yhden päivän vapaa? Ehdinkö rentoutumaan lainkaan vai olenko huomenna yhtä puhki kuin mitä olin vapaalle lähtiessänikin?

Olen usein ajatellut yhden päivän vapaista melko kielteisesti. Ei yhden päivän vapaa piisaa mihinkään! Tää on suolesta! Yksi vapaapäivä on ohi ennemmin kuin ehdin kissan sanomaan!

Ja tässä se iso virhe onkin! Nimittäin siinä, kuinka suhtaudun yhden päivän vapaaseeni.

Yhden päivän vapaasta ruikuttaminen on nimittäin typerää. Siihenhän se vapaani sitten kuluu, kun voivottelen asialla. En voi juuri vaikuttaa asiaan, joten karu fakta on otettava vastaan siten kuin se on työvuorolistaani merkattu.

Yksi vapaapäivä on yksi vapaapäivä. Ja se siitä.

Sen sijaan, että voivottelen asialla, niin minun on nähtävä yhden päivän vapaani mahdollisuutena. Minulle on annettu mahdollisuus olla edes se yksi päivä vapaalla töistä. Onhan sekin jo jotain, Viltsu!

Minun on otettava siitä ilo irti.

Ensin poistan mielestäni kaikki työasiat. Enkä edes ajattele huomista työvuoroani. Vaan pyrin miettimään muita juttuja.

Koitan myös täyttää päiväni jollain kivalla ohjelmalla. Poistan päivän puuhalistaltani kaikki ikävät työt ja askareet. Hoidan ne sitten vaikka työvuorojeni jälkeen. Vapaalla nautitaan olosta.

En kuluta aikaani ruoanlaittoon. Siihenhän se päiväni sitten kuluu, kun keittelen perunoita. Sen sijaan käyn jossain ulkona syömässä. Siinä sitä on samalla myös sitä mukavaa tekemistä.

Samaten en kuluta vapaapäivääni myöskään siivoamiseen, tiskaamiseen, kaupassa käymiseen tai laskujen maksamiseen. Ne ehtii sitten toistekin. Jos on vain yksi vapaapäivä, niin ei sitä kannata kuluttaa ikäviin velvollisuuksiin.

Vaan on koitettava keksiä jotain kivaa puuhaa. Voisin pyöräillä kohta Parolaan isäni luokse kylään, kirjoittaa ja tuottaa tekstiä ja katsella MM-lätkää. Näitä juttuja on mukavaa tehdä vapaalla.

Riittääkö yksi vapaapäivä? Mihin sen edes pitäisi riittää?

Tarvitsenko rentoutumiseen enemmän kuin yhden vapaapäivän? Olenko työputkeni jälkeen kuitenkaan niin puhki kuin ehkä kuvittelen olevani? Vai onko kaikki vain mielikuvitukseni tuotetta.

Kai sen sitten elämällä näkee riittääkö yksi vapaapäivä. Etukäteen sitäkään asiaa on aivan turha murehtia.