Minun täytekakkuni kaipaa lisää mansikkahilloa. Kakkuni kaipaa lisää kermavaahtoa. Eli täytekakkuni kaipaa lisää täytettä.
Elämässäni on paljon rutiinia, se pyörii pitkälti samojen asioiden, tekemisten ja ajatusten ympärillä.
Kaipaan lisää vaihtelua. Minun on ryhdyttävä näkemään ja kokemaan enemmän. Eikä haittaa vaikka sivistäisin lisää itseäni.
Täällä on paljon koettavaa ja tehtävää. Minun vain pitäisi vielä paremmin hyödyntää mahdollisuuteni kokea ja nähdä.
Ja jos täällä Telluksellamme on paljon näkemistä ja kokemista, niin on täällä myös paljon ihmisiä. Meitä on täällä tuhottomasti.
Ja meidän kannattaisi pitää korvat ja silmät auki. Kuunneltava toisiamme. Kuka tahansa nimittäin voi opettaa ja neuvoa sinua elämässäsi, jos annat siihen mahdollisuuden.
Joku muu voi opettaa sinua joko puheillaan tai myös teoillaan. Jos joku toinen tekee virheen tai epäonnistuu, niin ainakin itse näet, kuinka jotain asiaa ei kannata tehdä.
Ja mikään oppi ei ole turha. Mihinkään oppiin ei kannata ainakaan suhtautua välinpitämättömästi.
Entinen opettajani kertoi aikoinaan oppilaistaan, jotka koulutunneilla oli ihmetellyt kuinka heille opetettiin joitain asioita, mutta tulleet vuosien päästä kiitteleen että hyvä kun opetit senkin asian. Olen tarvinnut sitä tietoa, vaikka silloin aikoinaan se tuntui turhalta.
Ikinä ei voi olla varma, mihin elämä sinut vielä johtaa ja mitä oppeja tulet tarvitsemaan.
Meillä ihmisillä on monesti, turhan monesti vain pakottava tarve olla oikeassa. Se on tyhmää. Siitä kannattaisi pyrkiä eroon ja opeteltava olemaan väärässä.
Iloitsemaan jopa siitä, että on väärässä. Silloin, kun on väärässä ja tajuaa sen, niin on ainakin taas askeleen lähempänä totuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!