Mua kolkuttaa aina välillä huono omatunto. Olen yhden päätöksen tehnyt elämässäni varsin itsekkäästi. En voi vain julkisesti sanoa, mikä tämä päätös on ollut.
Hyväksyn silti itseltäni tämän päätöksen. Vaikka se ei tuntuisi oikealta kaikkia muita ihmisiä kohtaan, niin päätös on vienyt mun omaa hyvinvointiani rutkasti eteenpäin.
Mun mielestäni itsekkyys on silloin hyväksyttävää, kun itsekkyys on tervettä. Tässä tapauksessa itsekkyyteni on ollut tervettä. Se on auttanut minua niin paljon.
Mielenrauha on tärkeä asia. Silloin, kun ihmisellä on mielenrauha, niin silloin ihminen voi olla onnellinen.
Mä vaivasin päätäni pitkän aikaa eräällä asialla eikä mulla ollut mielen rauhaa. Mä stressasin, murehdin ja huolehdin. Ja aikani, kun asiaa veivasin, niin tajusin myös, etten voi asiaan millään tavalla vaikuttaa.
Ei. Se asia ei muuttunut vaikka yritin tehdäkin jotain. Se asia oli vain unohdettava. En ole enää ajatellut koko asiaa yhtään ja olen tuntenut oloni taas hyväksi.
Välillä asia palaa mieleeni, mutta sitten taas unohdan sen. Alan miettimään muita asioita. Tiedän, että saatan tässä asiassa olla itsekäs. Mutta hyväksyn itsekkyyden itseltäni. Vain siten voin olla onnellinen.
Asiasta toiseen...
Mun mielestäni elämä on aika yksinkertaista. Mutkatonta. Tai sekin riippuu niin paljon itsestään. Mulle elämä on yksinkertaista.
Se johtuu ensinnäkin ajattelustani. Elämämme tuppaa olemaan sellaista, millaiseksi sen ajattelemme. Mä ajattelen itse, että elämäni on hyvää. Helppoa.
Täytyy vain joka päivä tähdätä siihen, että elämä on hyvää. Helppoa. Niillä keinoilla, mitä kulloinkin on käytettävissä. Täytyy olla tyytyväinen siihen, mitä hallussa on ja pyrkiä niiden avulla tekemään elämästä hyvää.
Ja elämä on myös yksinkertaista. Jos eteen tulee ongelmia niin ne pitää vain ratkaista. Ja taas matka jatkuu...
Uskon, että me ihmiset tuppaamme melko usein tekemään elämästämme liian vaikeaa... Etenkin asenteemme ja tyytymättömyytemme vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!