Äsken kuitenkin kävin Twitterissä ja panin merkille kuinka paljon jotkut ihmiset käyttävät sitä. Kuinka usein tällaiset ihmiset päivittelevät sinne tekemisiään, tietämyksiään ja jonkinlaisia analyysejä joistain asioista. Kuten vaikkapa jääkiekosta.
Rupesin funtsimaan, että miksen minä sitten käytä Twitteriä niin kuin nuo toisetkin. En ole vielä tähän päivään mennessä innostunut Twitterin käytöstä tai sen seuraamisesta. Ja itse asiassa Facebookinkin käyttäminen on minun osaltani hieman laantunut alkuinnostuksen jälkeen.
Mutta miksi? Miksi en käytä Twitteriä?
Kerrottakoon aluksi, että olen melko vanhakantainen ihminen. Tarkoittaen sitä, että minun elämässäni tietokoneella ei loppuen lopuksi ole vielä niin isoa merkitystä. Sellaista roolia kuin monella muulla ihmisellä vaikuttaa olevan.
Käytän tietokonetta kyllä melko paljon, mutta se on vain yksi osa elämää. Ja jotenkin ajattelen niinkin, että todellinen elämä tapahtuu tietokoneen ruudun ulkopuolella.
Twitterin avulla voisi esimerkiksi olla yhteydessä monien ihmisten kanssa ja seurata heidän elämäänsä, mutta minulla ei ole tällaiseen kiinnostusta.
Minua ei vain yksinkertaisesti kiinnosta tietää, mitä joku sellainen ihminen tekee vaikka vapaa-ajallaan, jota en oikeasti tunne. Siis sanotaan, että vaikka joku toimittaja voisi olla tällainen ihminen.
Ajattelen, että on parempi keskittyä siihen, että on muutama erittäin hyvä ihmissuhde kuin siihen, että seuraisi monen ihmisen elämistä.
On päivittäin satsattava pitämään hyvät välit niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa on tekemisissä. Noin niin kuin kasvokkain. Eikä vain tietokoneruudun välityksellä.
Siksi en ole kiinnostunut seuraamaan kenenkään elämää ja tietämyksiä Twitterin avulla. Vaan olen sen sijaan kiinnostunut vaalimaan sitä, että välini olisivat mahdollisimman hyvät niiden ihmisten kanssa, jotka oikeasti ovat osa elämääni. Joiden kanssa vietän aikaani. Muuallakin kuin nettimaailmassa.
No, Twitterissähän voisi myös kertoilla itsestään. Tekemisistään, kuulumisistaan, tietämyksistään ja vaikka mistä.
En ole tällaisestakaan kovin kiinnostunut. Varmaan siksi, että minulla ei ole mitään tarvetta esimerkiksi osoittaa tietämystäni. Eikä minua kiinnosta, mitä toiset ihmiset ovat mieltä minusta tai mitä ne ajattelevat minusta. Eikä minulla ole kovin kummoista tarvetta tehdä itsestäni numeroa.
Siksikään minulla ei ole siten myöskään kiinnostusta käyttää Twitteriä. Kertoilla sinne asioita itsestäni. Sen sijaan minulla on tarvetta keskittyä tekemään elämästäni hyvää. Tekemällä se vielä epäitsekkäästi. Ottamalla muut ihmiset huomioon.
Jotkut pyrkivät tekemään Twitterissä itsestään myös suositun. Henkilön, jolla on satoja seuraajia. Tällainenkaan ei minua kiinnosta.
Elämässä on tultava itsekseen toimeen. Ilman, että joku seuraisi tai valvoisi sun elämääsi. Ja mitä helvettiä mä tekisin sillä tiedolla, että mulla on noin ja noin paljon seuraajia? Turhaa puuhaa.
En ole tähän päivään mennessä keksinyt hyvää, pätevää syytä ruveta käyttämään Twitteriä. Enkä tiedä tulenko koskaan keksimäänkään. Koitan nauttia elämästäni muulla tavoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!