Kirjoittamisen yksi hyvistä puolista on se, että se on ajattelun apuväline. Sitä kun kirjoittaa jonkin ajatuksen ylös, niin sen jälkeen asiaa voi alkaa miettimään lisää ja kenties alkaa ajattelemaankin sitä toisesta näkökulmasta.
Se vain tietenkin sitten, että kannattaisiko kaikkia ajatuksia tänne blogiini rustailla vai riittäisikö että kirjoitan keskeneräiset ajatukseni vain itselleni ylös johonkin Wordin ohjelmaan. Ja sitten kun olen miettinyt jotain asiaa tarpeeksi riittävästi, niin kirjoittaisin siitä tänne blogiinikin.
Tänne blogiini ei silloin tulisi ajatuksia, jotka olisivat hieman keskeneräisiä. Mutta toisaalta en ole koskaan ottanut tätä blogiani niin vakavasti. Ennen kaikkea omaksi hyödyksenihän minä tätä kirjoittelen. Siksi, että se kehittää kirjoitustaitoani ja toimii samalla päiväkirjanani.
Sitä täytyy vain antaa itselleen mahdollisuus siihen ajattelun muuttamiseen ja jatkamiseen. Ei saa heti mennä suhtautumaan liian vakavasti omaan ajatteluunsa. "Tää on näin, kun näin kerran ilmoitan." Vaan että myöhemmin voin ajatella asiasta jopa toisella tavalla. Ja asiaa voi tarkastella toisestakin näkövinkkelistä.
Yhden tällaisen keskeneräisen ajatuksen kirjasin eilen ylös tänne. Kerroin ruvenneeni elämään hiukan holtittomammin rahojeni kanssa. Tätäkin asiaa sitten aloin jälkikäteen miettimään uudelleen.
En tiedä kuinka holtittomasti olen alkanut elämään. Olen kuluttanut itselleni poikkeuksellisen paljon rahaa viime aikoina, mutta onko se sitten kovin holtitonta elämää ollut?
Vai onko se vain ollut sitä, että olen alkanut enemmän elämään. Ennen olen ollut vain niin tarkka ja varmaan hieman jopa pihi raha-asioissa, että nyt kun sitä on käyttänyt rahaa minulle reippaamalla tahdilla, niin se tuntuu kovinkin holtittomalta elämältä. Vaikka ei sitä välttämättä lopulta edes olisi.
Mutta voi sitä kohta taas ruveta elämään tarkemmin, kohtuullisemmin. Hyvähän se siihen on tähdätä, että rahaa on myös jonkin verran säästössä pankissa. Pahojen päivien varalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!