Jes. Ihanaa, upeaa, mahtavaa. Kahden ja puolen tunnin päästä olen selvinnyt tämän kertaisesta kolmen yövuoroni putkesta. Sitten minulla on sunnuntaihin asti vapaata.
Minun on kerrottava, että eivät nämä yövuorot niin suolesta ole kuin voisi olettaa. Ei etenkään silloin, kun saa jo niinkin hyvin nukuttua päivisin kuin mitä nyt sain.
Yötyössä on hyvätkin puolensa. Yksi näistä puolista on vuorojen rauhallisuus. Yövuorot ovat päivävuoroja huomattavasti rauhallisempia ja se on hieno juttu. Öisin asukkaat nukkuvat, henkilökuntaa on töissä vähemmän ja se töissäkin oleva henkilökunta ei pidä samanmoista mekkalaa kuin päivällä. Onhan sentään yö.
Päivisin töissä on liki poikkeuksetta melkoinen hälinä. Yövuoroista liki poikkeuksetta tällainen hälinä uupuu ja tykkään siitä. Yövuorot tarjoavat ikään kuin rauhoittavan aikalisän päivävuorojen väliin.
Sen kiireellä suorittamisen välissä on ihan kiva tehdä rauhallisempiakin vuoroja, yövuoroja. Nautin rauhasta.
Onneksi siitä rauhasta saa nauttia muuallakin kuin yöllä töissä. Esimerkiksi nyt alkavillani vapaapäivilläni. Olen aina tykännyt viettää vapaapäivien aamuja. Ne kun saa viettää kaikessa rauhassa, ei ole kiire töihin. Voi loikoilla yöpuvussaan vaikka kuinka kauan.
Ja rauhan vuoksi kaiketi kaipaan luontoonkin. Siellä sitä pääsee omassa rauhassaan ihastelemaan luonnon kauneutta.
Kenties tulevilla vapaillani menen sinne luontoonkin. Pääasia kuitenkin, että nautin näistä vapaistani. Huolettomasti, ilman kiirettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!