En ole tyytyväinen elämääni siksi, että tulevaisuuteni saattaisi näyttää pirun valoisalta vaan olen tyytyväinen elämääni sen vuoksi, mitä elämäni tällä hetkellä on.
Olen mennyt liian kauan mukana ajatuksissa, joiden mukaan pitää saavuttaa jotain. Pitää näyttää niin helvetin hyvältä ulospäin ja on lähes jatkuvasti olla suorittamassa. Että nämä kaikki seikat tekisivät elämästä hyvän, arvokkaan, onnellisen. Ja muuten ei voisi elää onnellista elämää.
Imin kaiketi tällaista ajatusta itseeni minua ympäröivästä maailmasta. Yhteisöistä, joissa toimin ja koko yhteiskunnasta.
Sitten pysähdyin. Sytytin valot ja rupesin itse tuumaamaan, mikä minulle on elämässäni tärkeintä. Mikä minulle tuottaa sitä onnea.
En saanut vastaukseksi menestystä. Vaikka en sitä kiellä, että onnistumiset tuntuvat hyvältä.
Sen sijaan sain vastaukseksi hyvinvoinnin. Niin minun kuin läheistenikin hyvinvoinnin. Sen, että varsinkin mieli voi hyvin. Ja on vapaus valita. Elää liki main sellaista elämää kuin itse haluaa.
Rupesin myös elämään hetkessä. Kysyin itseltäni, että eikö minulle mikään riitä. Tarvitseeko jatkuvasti olla lisää kaikkea. Kaikki vain yhä paremmin.
Vastasin, että ei. Tajusin, että elämäni on nyt jo hyvää. Tarpeeksi hyvää siihen, että voin olla onnellinen. Se on vain minusta itsestäni kiinni ja asenteestani.
Elämäni on hyvää. Asiani ovat tällä hetkellä hyvin. Minulla on hyvä, ja kieltämättä mukava työ. Menoihini nähden ihan kiva palkka. Kiinnostavia harrastuksia. Terveyttä. Ja vapaus elää sellaista elämää, jota tahdon. Sekä ympärilläni rutkasti mahtavia ihmisiä.
Tarvittaessa voin myös pyrkiä muuttamaan elämääni. Eli minulla on käsissäni kaikki avaimet elää jo nyt onnellista elämää. Joten olen aika onnellinen.
Olen pysähtynyt ja miettinyt. Pohtinut elämän tarkoitusta. Tai sitä, mitä elämä minulle merkitsee.
Olen ymmärtänyt, että elämä ei ole päättymätön tarina. Vaan tarina, jonka jokainen päivä on ainutlaatuinen. Siksi on pyrittävä jokaisesta päivästä tekemään mahdollisimman mukava. On pyrittävä onnellisuuteen.
Ja mielestäni onnellisuuteen pääsee hyvin, kun osaa kulkea kultaista keskitietä. Osaa elää kohtuullisesti. Ja iloita ja olla kiitollinen jo pienistäkin asioista.
Menestyksen perässä en osaa enää sokeasti juosta enkä mistään työstäkään haaveile julkisuuden tai menestymisen takia. Vaan jos minulla on unelma-ammatteja. Ammatteja, joita haluaisin vielä isompana tehdä, niin tulen tekemään niitä sen takia, että niitä on mukava tehdä.
Mutta tärkeintä on kuitenkin se, että saisi jonain päivänä vakaan toimeentulon. Ja työ olisi ihan kivaa. Mielekästä.
Tärkeintä on kuitenkin päivästä toiseen muistaa se oppi, jonka olen oppinut. Tarinamme ei ole päättymätön. Liki jokainen päivä pitää elää siten, että se voi olla kelle tahansa pahimmassa tapauksessa viimeinen päivä.
Elämästä on otettava ilo irti. Ja sitä iloa revin irti taas huomenna. Kohta lähden yöksi töihin ja sitten, kun lauantaina palaan töistä, koisaan parin tunnin nokoset ja sitten alan hurvittelemaan. Suoraan sanottuna ajattelin vetää lärvit. Ja saatan piipahtaa jossain kapakassakin. =)
Iloista viikonloppua Viltsun nurkkauksen lukijoille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!