Tiistain teksti

Minulla on ollut eilen ja tänään outo tilanne. Edessäni on ollut tällainen tyhjä "blogisivu". Siis tämä sivu mihin pitäisi jotain tekstiä kirjoittaa. Olen tuijottanut kumpaisenakin päivänä tätä sivua melko kauan, mutta en ole keksinyt mitään minua innostavaa kirjoitettavaa. 

Kirjoittaminen on silloin mielekkäimmillään, kun aihe josta kirjoittaa kiinnostaa aidosti. Silloin, kun aihe sytyttää intohimon, flow:n kirjoittamiseen. Eilen ja tänään en ole tällaista yhtä selkeää aihetta vielä keksinyt. 

Stephen King on todennut, että mikäli haluaa oppia kirjoittamaan on kirjoitettava paljon. Päivittäin. Ja kirjoittamisen pitää pysyä mielekkäänä, siitä ei saa tulla pakkopullaa. 

Jotta kirjoittaminen pysyy mielekkäänä on aiheen tietenkin oltava kiinnostava. Usein kirjoitankin tänne blogiini tekstiä aiheesta joka kunakin päivänä mielessäni pyörii. Koska kyseinen aihe pyörii ajatuksissani, niin tietenkin se kiinnostaa minua. Ja kirjoitan tuosta aiheesta sen mikä mielessäni siitä pyörii. 

Tällöin kynnys kirjoittamiseen ei nouse kovin korkealle ja kirjoittamiseen ryhtyminen käy sulavasti. Kirjoittaminen pysyy mielekkäänä eikä siitä tule pakkopullaa. 

Tämä blogini merkitseekin minulle ennen kaikkea kahta asiaa. Ensiksi tämä on hyvä paikka treenata kirjoittamista ja toiseksi tämä toimii päiväkirjanani, koska kirjoitan tänne paljon aiheista jotka ajatuksissani liikkuvat. 

En niinkään ole ajatellut blogini suosiota. Kuinka paljon blogillani on lukijoita. Vaikka se kieltämättä on kiva tietää, että blogillani on muutama lukijakin.

Mitään toista kirjoittamisharrastustani blogini ylläpitäminen ei ole syrjäyttänyt. Eikä syrjäytäkään. Esimerkiksi toimittajan harrastukseenikin liittyy niin paljon muutakin kuin kirjoittaminen, kuten ihmisten kanssa keskusteleminen.

Se noista blogia koskevista jutuista... Seuraavaksi voisin raapustaa jotain tekstiä niissä tällä hetkellä mielessäni olevista asioista.

1. Minun pitäisi tänään jatkaa kouluhommieni tekemistä. Olisi ryhdyttävä kirjoittamaan esseetä aiheesta sananvapaus Suomessa 1900-luvulla. Aloittaminen on vaan niin pirun hankalaa.

Se vaihe, kun pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhdyttävä hommiin. Aina tuppaa löytymään parempaa tekemistä ja on helpompi todeta, että "huomenna on parempi päivä aloittaa..."

No, ehkä vielä reipastun ja pääsen tehtävässäni alkuun tämän päivän puolella. Onhan minulla tänään vapaapäivä. 

2. Kaipaan elämääni lisää elämyksiä, kokemuksia. Mutta kohtuullisesti. Kokemusten ei tarvitsisi olla välttämättä kuin reissuja Kotkaan, Hankoon, terassi- ja ryyppyiltamia, liikkumista luonnossa, jotain miniristeilyjä, teatterireissuja... Kunhan niitä vain välillä olisi. 

Ja olenkin tehnyt rahan käytössäni selkeän valinnan. Olen ryhtynyt hieman säästämään muun muassa ruoka- ja muissa ostoksissani, että minulla olisi varaa enemmän hankkia itselleni kokemuksia. 

Luulen, että kokemukset ja elämykset pitävät minua ennemmin onnellisena kuin materia. Joten on parempi kuluttaa enemmän rahaa näihin elämyksiin. On hankittava elämä. =)

3. Rupesin eilen muistelemaan milloin olisin viimeksi loukkaantunut. Pahoittanut mieleni. Mutta en itse asiassa edes muista tällaista kertaa. Se kerta kun viimeksi pahoitin mieleni taisi tapahtua joskus lapsena.

Harvemmin suutun, loukkaannun, pahoitan mieleni tai vedän herneet nenääni. Se kai johtuu ensiksi siitä, että välitän kovin vähän maineestani. Olen aina välittänyt. En paljoa piittaa siitä, mitä ihmiset minusta puhuvat. Vaikka toki on hyvä käyttäytyä hyvin seurassa kuin seurassa. En siis mikään moukka silti ole. 

Toinen syy siihen, että loukkaannun ja pahoitan mieleni harvoin on varmaankin rauhallisuudessani. Koitan tulla ihmisen kuin ihmisen kanssa toimeen ja olla suvaitsevainen, ymmärtäväinen. 

Ja yksi syy on myös elämän asenteessani. Rennossa elämän asenteessani. En jaksa kuluttaa aikaani mihinkään mielen pahoittamisiin. Elämästä pitää nauttia. Koitan suhtautua elämääni positiivisesti ja huumorilla on iso osa elämässäni. Ei elämää kestäisi ilman huumoria. 

Ja varmaan yksi syy on yksinkertaisesti siinä, että on kokenut elämässään jo niin isoja vastoinkäymisiä, että pienet kolhut eivät yksinkertaisesti enää hetkauta suuntaan eikä toiseen. Joskus sitä tuleekin pidettyä vähän typerinä ihmisiä, jotka ottavat nokkiinsa, suuttuvat niin herkästi.

Eivätkö he oikeasti ole nähneet todellista elämää?

Ja varmaan yksi syy tuohon on vielä tämä hyvä sanonta, johon koitan pyrkiä. "On parempi olla onnellinen kuin olla oikeassa". Joskus voi tietenkin olla oikeassakin. Silloin kun se oikeassa oleminen käy vain ilmoittamalla, kuinka jokin asia on. 

Mutta sitten kun alkaa väittely, niin sellaisesta koitan liueta kovin nopeasti. Vaikka olisin kenties oikeassakin. Annan sen toisen osapuolen voittaa, sillä tuollainen kinaaminen tuppaa aiheuttamaan vain huonoa fiilistä. "On parempi olla onnellinen kuin oikeassa." 

Aika monen ihmisen kanssa tulenkin toimeen ja se on usein minun tavoitteenanikin. Että saa jutun luistamaan ihmisen kuin ihmisen kanssa. 

Niin kuin monessa muussakin asiassa niin niin myös tässä asiassa itsellään on myös vastuuta siitä, että tulee toimeen ihmisten kanssa. On ensinnäkin käyttäydyttävä hyvin ja huomaavaisesti toista kohtaan sekä tarvittaessa muuttaa hieman käyttäytymistään toisen ihmisen mukaan. 

Ihmisiä on erilaisia, jolloin se on hyvä ottaa huomioon vuorovaikutustilanteissa. Sanoisin. =)