Ajatuksia sos. mediastakin

Aamu on taas valjennut. Istun keittiön pöydän ääressä ja hörpin kohta kahvia pari kupillista. On aika ruveta vastaanottamaan tämäkin päivä.

Tällaiset aamut ovat ihan mukavia, kun ei ole kiire mihinkään. Ei tarvitse lähteä töihin. Saa ihan rauhassa käynnistellä päivänsä. Töihinkin, kun menen vasta taas tulevaksi yöksi.

Rauha on hieno ja tärkeä asia. Olen koittanut ja koitan päästä eroon kiireestä ja saada tilalle rauhaa ja elämästä nauttimista.

Ihmisen elämä, kun ei saisi olla pelkkää suorittamista tai työn tekoa. Vaan ihmisen elämän pitää olla ennen kaikkea elämistä. Saa elämässä suorittamistakin olla ja tietenkin onkin, mutta pitää siinä olla rentoutumistakin. Elämästä on kaiketi nautittava. Sen verran hienosta ja ainutlaatuisesta jutusta kyse kuitenkin.

Tai ainakin minulle elämä ja maailma näyttäytyvät tällä hetkellä hienoina juttuina. Maailmahan on täynnä näkemistä, tekemistä ja mahdollisuuksia. En tiedä, mistä revin kaiken positiivisuuteni, mutta tätä tällaista positiivista elämän asennetta suosittelen muillekin ihmisille.

Oikeastaan mä mietin tällä hetkellä sitäkin, miksi oikein edes kirjoitan tätäkin blogitekstiä? Mitä järkeä tässä on? Tai mitä järkeä oli käydä keskiviikkona Aulangollakin ja kirjoittaa siitä heti tänne blogiin ja ilmoittaa Facebookissakin?

Aivan kuin kerjäisin huomiota. Käyn jossain ja tiedotan siitä heti tutuilleni. "Katsokaa, olen täällä!"

Tällaiset Facebookit ja blogit ovat lisänneet tavallisten ihmisten mahdollisuutta saada huomiota ja näkyvyyttä. Ja kuinka moni meistä käyttää näitä palvelimia siihen tarkoitukseen? Saadakseen sitä "julkisuutta"?

Ja kuinka paljon tällaiset Facebookit ovat kasvattaneet sitä ihmisten suorittamisen tarvetta. Täytyy tehdä jotain, niin voi taas sinnekin kirjoitella? Muiden ihmisten nähtäville, että tätä meillä tänään...

Ja kuinka paljon sosiaalinen media muokkaa sitä vaikutelmaa meidän ihmisten jatkuvasta suorittamisesta. Facebookiinkin usein kirjoitellaan lähinnä kai vain tekemiseen ja kenties matkailemiseen liittyviä asioita. Harvoin sinne kirjoitetaan, että "istun ja nautin nyt vain elämästä".

Tuleeko sellainen kuvitelma, että noikaan ei muuta tee kuin mene ja suorita? Siis kun niitä Facebook-päivityksiäkin lukee?

Saattaa olla, että sosiaalinen media on jollain tavalla vaikuttanut siihen, että ihmisten eläminen on nykyään niin paljon sitä suorittamista. Toivoisin vain kuitenkin, että ihmiset vähentäisivät suorittamisen määrää. Jos vain mahdollista.

Elämää kun ei kannata ainakaan ihan perusterveiden ihmisten pelkästään vain "läpijuosta".

Miksi minä sitten kirjoitan blogiani ja päivittelen Facebook-tiliäni? Kovin iso syy tuskin ainakaan on huomion hakeminen, sillä multa on vähentynyt selkeästi sellainen näyttämisen ja pätemisen tarve. Ja huomion tarve. Eli kai bloggaaminen ja facettaminen ovat vain mielekästä tekemistä. =)

Ja ehkä joku ottaa Aulangon kirjoittelemisestanikin ja kuvista neuvoa ja käy itsekin siellä katsastamassa paikat...

Mutta yksi juttu mua on alkanut kyllä välillä kummastuttamaan, kun olen sitä sosiaalista mediaa seurannut. Se asia on se, kuinka paljon jotkut ihmiset käyttävät tietokonetta. Näin kesälläkin.

Ja toinen asia on se, kuinka paljon nettimaailman merkitys näyttää monelle ihmiselle kasvaneen.

Kai olen itse vielä aika vanhanaikainen, mutta mulle se todellinen maailma on edelleen ehdoton ykkösjuttu ja virtuaalimaailmalle on vaikea antaa kovin suurta painoarvoa.

Sellaiselle ihmissuhteellekin minun on vaikea antaa kovin isoa painoarvoa, joka on luotu vain netin välityksellä. Facebookissa tai Twitterissä. Jos et oikeasti tunne ihmistä.

Siksi en kai kovin kiinnostunut ole keräämään itselleni seuraajia Twitterissäkään vaan panostan mielummin niihin muutamiin suhteisiin niiden ihmisten kanssa, jotka aidosti tunnen.