Mulle on kaiketi kehittymässä jo pelottavankin hyvä ihmistuntemuskyky. Onhan tuollaisesta kyvystä toki hyötyä, jos toimittajaksi aikoo ryhtyä. Se auttaa haastattelutilanteissa. Mutta en tiedä onko hyvä ihmistuntemus aina hyväksi täällä työpaikallani.

Sitä kun osaa tulkita melko hyvin ihmisiä ja heidän käyttäytymistään, niin se toisaalta tarkoittaa sitäkin, että joka helkkarin vuorovaikutustilanteeseen on panostettava. Toisesta ihmisestä, kun helposti havaitsee, mikäli jokin juttu ei mennyt jossain tilanteessa nappiin.

Sitä kun toivoisi, että kaikilla olisi sellain hyvä fiilis... Ja tuota toisen ihmisen fiilistä voi äkkiä itse heikentää..

Tai sitten on vieläkin karsittava kiltteyttään. Kaikkia ei voi vain miellyttää.
Ja sitä ei kannata edes yrittää.