Niin kuin olen jo kertonutkin, niin tykkään viettää aikaa Vilman ja Veikon kanssa. Pidän varsinkin siitä ilosta, joka noista lapsista huokuu. Siitä voi ammentaa itsekin sellaista positiivista energiaa.
Ja tykkään myös hauskuuttaa ja naurattaa Vilmaa ja Veikkoa. Se on vain mukavaa puuhaa. Olen kaiketi melko lapsirakas ihminen. =)
Ihmisseurasta muuten...
Onneksi täällä maapallolla voi melko vapaasti valita seuransa, jossa aikaansa viettää. Jos ei sitten vietä aikaansa yksinään, niin kuin minäkin monesti. Yksinään oleminenkin on kyllä ihan jees. Saa olla vain rauhassa yksin, omien ajatuksiensa kanssa.
Mutta niistä toisista ihmisistä. Olen huomannut, että täällä on kahdenlaista väkeä. Ihmisiä, joiden kanssa haluat viettää aikaasi ja ihmisiä, joiden kanssa et halua viettää aikaasi. Onneksi ensiksi mainittuja ihmisiä on huomattavasti enemmän. =)
Pyrin arvioimaan ihmiset ennen kaikkea heidän luonteensa ja käyttäytymisensä perusteella. Siis "riisumaan" ihmisen heidän rooleistaan, asemistaan, viroistaan ja titteleistään ja arvioida, millainen ihminen oikeasti on.
Niissä ihmisissä, joiden kanssa haluan aikaani viettää on paljon samanlaisia piirteitä. Näitä piirteitä ovat ainakin näin äkkiä lueteltuina sellainen rentous, iloisuus, huumorintajuisuus ja se, että osaa edes jollain tavalla ottaa toiset ihmiset huomioon. Omaa jonkinlaisen empatiakyvyn.
Viihdyn tällaisten ihmisten kanssa. Kai se kertoo aika paljon minusta itsestänikin? Ja tällaisista ihmisistä joiden kanssa viihtyy, niin voi mielestäni ammentaa sellaista positiivista energiaa. Iloa elämään. =)
Onneksi näitä ihmisiä joiden kanssa viihtyy on paljon enemmän kuin ihmisiä joiden kanssa ei oikein viihdy. Luonteen piirteitä, jotka taas saavat minut nostamaan "tuntosarvet" pystyyn ovat ainakin liiallinen itsekkyys, ylimielisyys, tiukkapipoisuus ja empatiakyvyn totaalinen uupuminen.
No, näidenkin ihmisten kanssa on hyvä tarvittaessa tulla toimeen. Sellain fiksun asiallisesti.
Mutta sellaisesta paheksumisesta mä haluan hiljalleen eroon. Tai en mä nyt oikeastaan ole koskaan liiemmin ihmisiä paheksunut. En vain näe kovin suurta tarvetta sille.
Jos ihminen ei häiritse muita tai ei aiheuta pahaa ympäröivälle maailmalle, niin ei kai ihmisessä mitään paheksuttavaa ole?
Jokainen on ensi sijaisesti vastuussa itsestään, omasta elämästään, hyvinvoinnistaan, valinnoistaan ja ties mistä. Ja niin kauan kuin ihminen ei näillä asioilla muita liiaksi häiritse, niin mitä sitä turhaan paheksumaan?
Erilaisten ja epämiellyttävien henkilöidenkin on vain parempi antaa rauhassa elää omaa elämäänsä. Ja on hyvä muistaa, että ne ovat vain minun mielipiteitäni jostain ihmisistä. Aina ei vain voi kemiat ihmisten kanssa natsata yhteen. Mutta arvonsa se on silti näilläkin ihmisillä.
Ennemmin sitä elää omaa elämäänsä kuin paheksuu muita. Ja jopa ennemmin arvioi itseään kriittisesti kuin muita.
Tätä itseni kritisoimista sitten harrastan aktiivisestikin. Aikoinaan olen luultavammin harrastanut sitä liikaakin. Ollut liiankin kriittinen itseäni kohtaan.
Nyt olen hiljalleen rupeamassa elämään vapaammin, rennommin ja alan myös hyväksymään minut itsenikin. Mutta kyllä mä silti yhä pyrin itseäni arvioimaan ja omaa käyttäytymistäni. Ja kehittää itseäni sen mukaisesti. Mielestäni se on ihan fiksua ja tervettä. =)
Musta on muutenkin tulossa sellainen mukavuuden haluinen ihminen. Toivottavasti ei jo kohta liiankin kanssa. =) Mulla ei oikein muita toiveita loppuelämälleni ole kuin se, että se olisi melko nautinnollista, rentoa ja iloista elämää. Sekä mutkatonta ja helppoa.
Nyt kun olen pikku hiljaa oppimassa ajattelemaankin, niin jotenkin sitä vain pyrkii tekemään elämästään sellaista kuin äsken luettelin. =)
Ja haluan tulla viettämään paljon aikaani myös luonnossa. Siellä nautin olostani. Ja tähän loppuun pistänkin kuvan, jonka otin Rauman Poroholman leirintäalueen hiekkarannalla. Olkoon tämä sellainen hyvän yön- toivotuskuva. =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!