Kirjoittamalla taituriksi

Kirjoittaminen on minulle tärkeä harrastus. Se lienee sittenkin isoin intohimoni ja haaveenani on saada jonain päivänä jotain kirjoitusalan töitä. Ja niitä alan nyt itse asiassa syksyllä hakemaankin, kun joudun ja kenties jopa pääsen taas työttömäksi.

Luulen, että kirjoittamaan voi oppia melko moni ihminen täällä maailmassa. Kirjoittamaan oppiminen vaatii, niin kuin mikä muukin taito, sinnikästä harjoittelua ja työtä. Kirjoittamaan oppii ennen kaikkea kirjoittamalla. Ja toki myös lukemalla ja vaikka erilaisia kirjoitusoppaitakin pänttäämällä.

Ei kirjoitustaito ole vain kyky, joka tupsahtaa suoraan syliin Luojan lahjana. Tietenkin lahjakkuus on tärkeä asia, mutta jos haluaa oppia kirjoittamaan hyvin, niin haluan uskoa, että se on mahdollista monelta ihmiseltä. Kirjoittamaan voi oppia kun tekee uutterasti hommia sen eteen.

Ja haluan painottaa ennen kaikkea työn teon ja treenaamisen merkitystä. Ja sitä kuinka isosta työmäärästä puhutaan. Joku vielä minuakin osaavampi jätkä on todennut, että on kirjoitettava joka päivä oppiakseen hyväksi kirjoittajaksi.

Ja kynnystä kirjoittamiseen ei saa mennä ainakaan alussa asettamaan liian korkealle. Vaan mielummin kirjoittaa siitä asiasta, joka vain päässä pyörii. Silloin tulee herkemmin kirjoitettua. Ja kirjoittamisesta tulee vähän kuin tapa.

Sitä tulee vain kirjoitettua päivästä toiseen. Ilman että se menee edes pakonomaiseksi harjoitteluksi. Päinvastoin, harjoittelu pysyy mielekkäänä, kun ei vaadi itseltään liikoja. Ja samalla saat huomata iloksesi kehittyväsi koko ajan kirjoittajana.

Tärkeää lienee kirjoittamaan opettelussa se, että ei ainakaan alussa vaadi tosiaan itseltään liikoja. Sen kuin vain kirjoittaa, kirjoittaa ja kirjoittaa. Siitä sitä sitten lähtee kehittymään. Ja toinen tärkeä juttu on se, että ei kannata koskaan mennä luulemaan itsestään liikoja.

Vaan kannattaa pitää asenteensa mahdollisimman nöyränä. Aina on opittavaa ja mahdollista mennä eteenpäin. Minullakin on vielä helvetisti kehittämisen varaa kirjoittajana.

Ja sitten siinä käy ilokseen vielä niinkin, että intohimo kirjoittamista kohtaan vain koko ajan kasvaa. Sitä mukaan, mitä paremmin oppii kirjoittamaan.

Ja tämä blogini...

Viltsun nurkkaus on ollut minulle ennen kaikkea harjoittelualusta. Tännehän olen varsinkin keväästä alkaen ruvennut sylkemään tekstiä noin kerran päivässä-tahdissa. Tai siihen olen ainakin pyrkinyt. Aktiivinen kirjoittaminen kun on tosiaan tie lahjakkaaksi kirjoittajaksi.

Mutta nyt kun olen oppinut jo hieman paremmin kirjoittamaan, niin otan seuraavan askeleen ja alan hieman panostamaan myös siihen, mitä ja mistä tänne blogiini kirjoittelen. Ne tekstit, jotka ovat siinä rajoilla, että sopivatko blogiini vai ennemminkin vain omaan päiväkirjaani, niin pistän sinne päiväkirjaani...

Harjoittelemisiin...