Lätkä alkoi

No niin. Jääkiekkokausi on nyt sitten avattu. Viikonvaihteessa täällä Hämeenlinnassa kiekkoiltiin kolmepäiväinen harjoitteluturnaus. Ja tuosta turnauksesta alkoi samalla myös HPK:n kiekkokausi.

Turnausta lätkittiin torstaina, perjantaina ja lauantaina ja kaikkina noina päivinä myös Kerholla oli matsit. HPK pelasi Sibiriä, Pelicansia ja SKA:ta vastaan ja olin paikan päällä Rinkelinmäellä katselemassa kaikki nuo ottelut.


Ja sen lisäksi, että olin paikalla katselemassa nuo lätkäpelit niin kirjoitin Jatkoaika.com-nimiseen verkkolehteen myös peliraportit Pelicans- ja SKA-kamppailuista. Pelicans-matsissa minulla oli hallilla mukana peräti kannettava tietokone.


Sen avulla oli raportti helppo naputella. Pystyi aina erätauoilla kirjoittamaan yhden erän tapahtumat valmiiksi raporttiin. Ekalla erätauolla ekan erän tapahtumat ja tokalla tokan. Toisen erätauon jälkeen raportti olikin sitten jo liki valmis.


Pelin jälkeen ei tarvinnut enää kuin kirjoittaa lyhyt ”alustus” raporttiin ja loppuun vielä se, mitä kolmoserässä tapahtui. Ja raportin sai täten nopeasti valmiiksi ja julkaisukuntoiseksi lehteen.


Tykkään tuosta raportointitavasta. Siis siitä, että erätauoilla aina kirjoittelee raporttia valmiiksi. Silloin yhdellä kerralla ei tarvitse kirjoittaa niin pitkää aikaa vaan raporttia voi kirjoitella lyhyissä pätkissä, erätauoilla.


Ja onhan täten tekemistä myös erätauoillekin. Ei tarvitse vain kynsiään pureskella. Ja, ja, ja... Saahan raportinkin tuolla tavalla nopeasti valmiiksi ja se tietenkin on silloin lukijoidenkin etu. Käytin tuota tapaa kevään MM-kisoissakin, kun rapsasin silloin Suomen MM-pelit Jatkoaikaan.


Ja tätä tapaa minun piti käyttää lauantaina SKA-pelissäkin, mutta kannettava tietokoneeni simahti perkele just silloin, kun minun piti lähteä hallille ja ottaa tietsikkani mukaani. Enpäs silloin siis pystynytkään ottaa läppäriä hallille vaan sen sijaan jouduin ottamaan mukaani perinteiset muistiinpanovälineet, kynän ja lehtiön.


Niillä sitten kirjoittelin muistiinpanoja pelistä. Ja jouduin vasta kotonani kirjoittelemaan koko SKA-pelin raportin ”putkessa” valmiiksi. Ottelun jälkeen, hallilta kotiuduttuani.


Tämä oli ainakin siinä mielessä huono homma, että kun raportin joutuu kirjoittamaan yhdessä putkessa, niin silloin sen kirjoittaminen vie kerralla aikaa reilusti enemmän kuin mitä silloin kun sitä kirjoittelee lyhyissä pätkissä ja tämä saattaa välillä sitten näkyä siinä, että kirjoittaminen rupeaa takkuamaan kirjoittamisen loppuvaiheessa. Rupeaa tökkimään. Ei jaksa enää...


No, se siitä rapsaamisesta. Olen ihan tyytyväinen kuitenkin molempien raportoimieni pelien raportteihin, vaikka SKA-pelin raporttiin etenkin jäikin vielä petrattavaa. Mutta se on just hyvä, että tuotoksiensa jälkeen jää sellainen fiilis, että ”tuon olis voinut tehdä paremmin” tai ”tuota vielä ens kerralla fiksaan”...


Tuollainen fiilis vie eteenpäin ja lisää tahtoa kehittyä. Ja mulle jää aika usein tuollainen kutina pääkoppaan, kun olen jonkun tuotokseni saanut valmiiksi. Harvoin olen täysin tyytyväinen mihinkään.


Hieman koville kyllä jouduin rapsaamishommieni ja päivätöideni kanssa. Nukkumaanmenot, kun venyivät perjantaina ja lauantaina yhteentoista- kahteentoista. Kenties meni jopa pitempään kun sain unen päästä kiinni. Ja seuraavina aamuina oli herättävä heti jo aikaisin aamusta töihin. Eli en kovin montaa tuntia ehtinyt nukkua tuossa viikonloppuöinä.


Mutta nyt sain onnekseni kuitattua nuokin univelat viime yönä pois. Nukuin nimittäin viime yönä aikas pitkät unet. Tänään, kun minulla on nimittäin vapaapäivä, niin pystyi nukkumaan niin pitkään kuin nukutti. Ja vapaapäivä mulla on vielä huomennakin.


Just tuo iltojen venyminen yömyöhälle ja seuraavana aamuna herääminen jo kukonlaulun aikaan töihin on aiheuttanut jo tässä parin viime kauden ajan välillä tuskaa. Sitä kun on parin viime kiekkokauden aikana välillä kirjoitellut tekstejä HPK:n kotipeleistä ainakin IS:ään, monesti myös Jatkoaikaan, niin sen myötä nukkumaan meneminen on venynyt monena iltana päälle kahdentoista.


Yöunet ovat jääneet aika lyhyiksi monena yönä lätkäiltojen jälkeen. Tässä parin viime kauden aikana.


No, ens kaudella tuohon tulee muutos. En nimittäin jostain syystä saa jatkaa IS:ssä apupojan hommissa. En tiedä miksi, olinko vain lapanen niissä hommissa vai olisiko niihin pitänyt hakea erikseen kesällä?


Joka tapauksessa, ne hommat ovat nyt minun osaltani ohitse. Toisaalta se on huono homma, sillä niistä sai kuitenkin ihan mukavaa lisätuloa ja olihan se IS-rapsaaminen myös mukavaa ja kiinnostavaa puuhaa.


Toisaalta taas IS-hommienkin loppuminen on hyvä juttu. Nyt mulla ei ole enää mitään, mikä sinänsä sitoisi mut jäämään niinkin pitkäksi ajaksi kuin yhden jääkiekkokauden ajaksi, tänne Hämeenlinnan seudulle.


Tietenkin läheiseni ja tuttavani asuvat täällä, mutta heihin voin tarvittaessa olla yhteydessä muualtakin Suomesta ja voin tulla aina täällä Hämeenlinnan seudulla käymään.


Ja sitten kun mulla ei ole mitään mikä sitoisi mut jäämään Hämeenlinnan seudulle, niin sehän tarkoittaa sitä, että voin tarvittaessa muuttaa työn perässä muualle Suomeen. Jos saa vain muuttoasiat järjestymään. Se lisännee työnsaantimahdollisuutta.


Ja voinhan välillä käydä katselemassa HPK:n pelejä alkavalla kaudella ihan normikatsomossa. Ei tarvitse mennä aina pressikatsomoon. Olen nimittäin ruvennut kaipaamaan tuonne normikatsomoon pääsemistä tässä parin viime kauden aikana kun en ole sinne voinut töideni takia mennä. Onhan siellä normikatsomossa kuitenkin se tunnelma ja tykkään siitä tunnelmasta.


No, se siitä lätkästä! Nyt taidan pistää aamukahvin porisemaan ja alkaa viettämään vapaapäivääni.

ps. Tässä pitää kohta ruveta viemään opintojaankin taas eteenpäin. Mulla on vielä niitäkin kursseja kaksi suorittamatta. Eli tekemistä riittää silläkin saralla.