Verkkarit ja t-paita asuyhdistelmä ei sittenkään ollut paras pukuvalinta aamuiselle työmatkalleni. Ennätin jo tämän muutaman kilometrin pituisella työmatkallani panemaan merkille.
Ulkona, kun oli lämmintä vain noin +5 astetta ja minä hullu pyöräilin pelkästään t-paitasillani siinä kelissä töihin. Onnekseni töihini ei ole matkaa kuin noin 3,5 kilometriä, mutta kyllä senkin matkan varrella ehdin melkein jo jäätymään.
Enhän minä vielä töihin mennessäni tiennyt paljonko ulkona on lämmintä. Mutta ihmettelin hiukan ulkoilman pirullista kylmyyttä.
Töihin päästessäni yksi työkavereistani sitten kysyi naurahtaen minulta, että et kai palellut? Vastasin, että ”vähän”. Työkaverini kertoi kuinka kylmä ulkona oli ja minä painelin sisälle. Ihoni värissessä kananlihalla.
No, ennätin minä sitten työpäiväni aikana sulamaankin. Mutta toivottavasti jälkioireena ei tule flunssaa.
Vittu, saatana, perkele! Kuinka idiootti voin olla.
Tämä on sen tulosta, kun A) asun kahdeksan kerroksisen kerrostalon ylimmässä kerroksessa. Parvekkeellani on kyllä lämpötilamittari, mutta senkään ilmoittamaan lukemaan ei paljoa voi luottaa. Mittari, kun on niin korkealla.
Ja B) enhän minä sivistymätön moukka lainkaan seuraa säätiedotuksia. Ja siten voi etenkin aamuisin töihin mennessä tulla näitä tilanteita, kun pukeudun aivan liian vähiin tamineisiin.
No, kenties kannattaisi ruveta niitä sääohjelmiakin seuraamaan. Kenties sain tämän oppini kantapääni kautta.
Syksyn värinää...
Syksyhän se on kieltämättä tulossa. Sellaiset merkithän ilmassa nyt alkavat tietenkin olemaan, kun ulkonakin voi olla jo noin kylmä.
Eikä siinä mitään, syksy on mielestäni kaunis vuodenaika. Ainakin, jos nyt ei ihan kurasäitä ole tiedossa.
Luonto näyttää syksyisinkin niin kauniilta. Puissa on kauniit väritykset ja aurinko paistaa kyllä, mutta siinä on mukana syksyn viimaa. Se ei enää lämmitä niin kovasti kuin kesäaurinko.
Kaunista aikaa on syksykin. Ja syksyn hienoutta lisää se, että suosikki tv-sarjat palaavat kesätauolta. Ja jääkiekon SM-liiga käynnistyy hiljalleen. Ilmestyy ohjelmistoon taas kiinnostavaa seurattavaa. Kesällä, kun niin moni juttu on liki pitäen kokonaan tauolla.
Ja toisaalta, olen alkanut ajattelemaan niinkin, että ei elämästä nauttiminen ole niinkään vuodenajasta kiinni vaan ennen kaikkea omasta asenteestaan ja tietenkin hyvinvoinnistaankin.
Kyllä sitä voi aina joka vuodenajan keskelle keksiä kivaa puuhaa. Tarvittaessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!