Huomenna minulla on edessäni hiukan ehkä jopa haikea päivä. Edessäni on nimittäin kesätöideni viimeinen työvuoro lomakoti Ilonpisarassa.
Tiedän, ettei työpaikkoihin kannattaisi niin kovasti sitoutua, että työsuhteen päättyminen tuntuisi haikealta. Enkä välttämättä niinkään työpaikkaan ole sitoutunutkaan tai työtehtäviini. Niitä ei välttämättä nyt niin ikävä tule.
Mutta niitä ihmisiä, joiden kanssa olen saanut olla tekemisissä Ilonpisarassa, niin minulla saattaa ikävä tullakin. Parhaimpia juttuja nykyisessä työssäni kun ovat olleet aivan mahtavat duunikaverit. On ilo ja nautinto saada työskennellä sellaisessa työyhteisössä kuin mikä Ilonpisarassa on.
Monesta nykyisestä työkaveristani on tullut minulle tärkeä kaveri tai vähintään tuttavuus. Kyllä näitä ihmisiä kaiketi vähän saa ikävöimään jäädäkin?
No, onneksi voin nähdä työkavereitani työpaikan ulkopuolellakin. Eihän nimittäin kenenkään elämä onneksi ja toivottavasti pääty vaikka työsuhde päättyä saattaakin.
Ja enkä välttämättä huomenna (taaskaan) Ilonpisaraa kokonaan hyvästele. Nykyinen kesätyöpestini päättyy, mutta saatan siellä taas jossain vaiheessa tehdä ekstrausvuoroja.
Entä, mitä sitten kohta päättyvän kesän jälkeen?
Kohta päättyvän kesän jälkeen minun on hyvin todennäköisesti aika vetää lonkkaa kuukauden verran. Olen nimittäin päättänyt pitää syyskuun vapaana, ainakin työelämästä.
Välillä tekee hyvää ihan vain olla ja latailla akkujaan!
Ja sitten on aika ruveta etsimään uusia työhaasteita. Olenhan kohta taas työtön ja töitä olisi jostain löydettävä. Eikä ole järkevää rakennella elämäänsä pelkkien ekstrausvuorojen varaan. Vaan olisi etsittävä jotain pitempiaikaista työtä. Jostain?
Yksi isoimpia haaveitani on se, että saisin asiani elämässäni järjestymään edes siten, että minullakin olisi jonain päivänä "pysyvämmin" työtä. Olisi pitempiaikaisempi työsuhde, eikä tarvitsisi elellä pelkkien tuurausvuorojen varassa.
Tottakai tuurausvuorot ovat tärkeitä. Varsinkin silloin, kun muuta työtä ei ole tarjolla, mutta eläminen on vaan niiden varassa elellessä helkutin epävarmaa.
Siihen on vain varauduttava, että tuollaista pitempiaikaisempaa työpestiä ei tänä päivänä niin vain löydy. Ja siksi onkin tärkeää mahdollisen työttömyydenkin ajan opiskella ja kehittää mahdollisimman paljon itseään. Silloin pätevyydet paiskia töitä kasvavat ja se taas kasvattaa työnsaantimahdollisuutta.
Ja sitten on vain tehtävä töitä. Töitä senkin eteen, että saa töitä. Sinnikkäästi ja uutterasti vain haettava töitä.
Mutta ei näillä asioilla kannata liikaakaan murehtia. Joka päivä pitää elää ja nauttia elämästä. Elämä on kuitenkin ennen kaikkea elämistä varten annettu.
Ja huomenna töihin lähtiessäni otan mukaani tänään leipomosta ostamani parit pullapitkot ja vien ne työpaikalleni. Kiitokseksi menneestä kesästä.
Lauantaina ajattelin puolestaan riipaista kännit. Alkaahan silloin "kesä"lomani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!