Apua. Mä täytän lauantaina jo 29 vuotta. Siis 29 vuotta! Olen kohta jo vanhus. Ikäloppu.
Vanheneminen kieltämättä herättää kysymyksiä. Olennaisin kysymys on varmaan se, että mitä tahdon vielä elämältäni?
Kenenkään elämä ei ole kuitenkaan loppumaton. Vaan sille tulee päätepiste jonain päivänä. Siksi elämä pitää kuluttaa huolella. Siksi elämästä pitäisi pystyä nauttimaan. Elämä on kuitenkin ainutlaatuinen kokemus.
Mitä mä haluan elämältäni?
Mun on nykyään hiukan hankalaa keskittyä vain yhteen tiettyyn aiheeseen. Tää maailma on kuitenkin tulvillaan kiinnostavia ja tutustumisen arvoisia asioita ja juttuja. Joihin olisi kiva päästä tutustumaan.
Minulle on tullut lisää virtaa puntteihin. Halua nähdä maailmaa.
Ehkä se johtuu siitäkin, että olen pitkään ollut elämässäni ujo ja arka. En ole uskaltanut kokeilla uusia asioita ja elää täysillä.
Nyt olen kuitenkin rohkaistumassa ja sen myötä haluaisin lisää elämääni eläväisyyttä. Pitää tutustua ainakin tuohon, tuohon ja tuohon. Kokeilla tuota ja tuota... On elettävä täysillä, nähtävä maailmaa ja tutustua eri asioihin.
Tätä kai tällä hetkellä elämääni ja itseltäni kaipaan. "Eläväisyyttä". Tietenkin sen mukaan, mikä on mahdollista.
Vain yksi elämä aikaa. Se kannattaa joka päivä muistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!