Mitä elämä on opettanut?

29 vuotta elettyä elämää takana. Elämää, jota voi luonnehtia yhdeksi suureksi seikkailuksi tai hurvitteluksi vuoristoradassa.

Elämä ottaa ja elämä antaa. Elämä on harvoin pelkkää tasaista ajamista autotiellä. Elämään kuuluu niin myrskyt kuin poutasäätkin ja Kari Tapion laulun sanoin: ”Myrskyn jälkeen tulee aina poutasää.”

Elämä on harvoin pelkkää tasaista menoa. Ja siinä kai elämän suola onkin. Elämä on niin arvaamatonta.

Elämä on opettanut minulle, että päivästä toiseen kannattaa elää täysillä. Koskaan kun et voi täysin varma olla siitä, milloin joko sinun oma tai vaikka lähimmäisesi elämä tulee päätepisteeseensä.

Me ihmiset monesti unohdamme, että kenenkään elämä ei ole loppumaton. Elämä on ainutlaatuinen kokemus ja siksi jo elämä itsessään on erittäin arvokas.

Elämää ei kannata tuhlata ylenpalttisiin kinasteluihin tai murjotteluihin. Elämä on arvokas asia ja siitä on nautittava. Toivon, että kaikkien elämä olisi mahdollisimman paljon nautinto.

Elämä on opettanut minulle, että elämäänsä ei kannata tuhlata myöskään ylenmääräiseen kateellisuuteen. Sen sijaan, että on muille kateellinen, niin kannattaa keskittyä omaan elämäänsä ja hyvinvointiinsa. Ja viettämään aikaa itselleen tärkeiden ihmisten kanssa.

Se on paljon parempi tapa viettää elämää kuin ylenpalttinen kateellisuus. Kaikki me kuitenkin olemme arvokkaita. Jumalan luomia olentoja.

Täytän tänään 29 vuotta. Jo melko lyhyeen elämääni on ehtinyt sisältyä paljon kaikenlaista kokemusta. Myös paljon surua.

Kokemani suru on opettanut ja osoittanut minulle, mikä elämässä on tärkeintä. Nykypäivänä puhutaan paljon rahasta, menestyksestä ja maineesta. Mutta näitä asioita tärkempiä ovat terveys ja ennen kaikkea lähimmäiset.

Minulla on tapana sanoa, että se on elämässä tärkeintä, joiden menettäminen tekee eniten kipeää. Olen oppinut arvostamaan viettämääni aikaa lähimmäisteni ja muiden minulle rakkaiden ihmisten kanssa.

29 vuotta elämää takana. Elämässä kannattaa tarttua tilaisuuksiin. Olen ollut helvetin arka ja jättänyt tarttumatta moniin hyviin tilaisuuksiin. Nyt jälkeenpäin tämä on alkanut sapettamaan minua, mutta kenties voin olla mielissäni edes siitä, että minulle on tarjoutunut tällaisia tilaisuuksia.

Ja kenties jatkossa olen hitusen rohkeampi. Tilaisuuksiin on suositeltavaa tarttua.

Ja voi veljet, kuinka monia virheitä olen elämäni aikana tehnyt! Mutta niin pitää tehdäkin! Ihminen kasvaa parhaiden virheiden ja epäonnistumisten kautta. Kun ottaa niistä vain opikseen.

Elämä on opettanut minulle, että täydellisyyteen on turha pyrkiä. Ei siihen kuitenkaan kukaan yllä. Me olemme keskeneräisiä yksilöitä, joista toivottavasti kasvaa päivä päivältä parempia ihmisiä.

Lopulta elämässä on tärkeintä onnellisuus. Rahallakin voi onnea ostaa. Ja olen oppinut, että rahaa kannattaa kuluttaa enemmän kokemuksien ja elämyksien kartuttamiseen kuin materiaan. Kokemukset ja elämykset, kun tuottavat enemmän onnellisuutta.
Elämää, ei sen enempää.

Lukuiset vastoinkäymiset ovat opettaneet minulle myös, millainen on hyvä asenne suhtautua elämään. Se on asenne, josta Veikko Lavikin jo aikoinaan lauloi. Elämä on otettava löysin rantein. Askel askeleelta hautaan asti.

Huumorin ja itselleen nauramisen kyky ovat elämässä tärkeitä asioita. Niiden avulla elämä on hitusen helpompaa.

29 vuotta elettyä elämää takana. Toivottavasti vielä monet vuodet elämää edessä. Ja monta kokemusta edessä.


Ja sitä elämää pitää astella löysin rantein. Veikko Lavin kappale.