Se on torstai. Ensimmäinen lomaviikkoni on siis valunut yli puolenvälinsä. Jippiaijei.
Lomani on lähtenyt hyvissä tunnelmissa liikkeelle. Olen viettänyt aikaa ainakin isäni ja Vilman sekä Veikon kanssa. Elämä on opettanut arvostamaan läheistensä kanssa vietettyjä hetkiä.
Eilen koin myös iloisen yllätyksen, kun vierailin pankkitililläni. Kesätyöpestini, kun päättyi siellä Ilonpisarassa, niin minulle oli maksettu lomarahat. Niin kai lakien mukaan kuuluukin, mutta en itse niitä tajunnut ollenkaan odottaa.
Ja olihan se mukava yllättyä, kun pankkitilillä oli yks kaks reilusti isompi summa kuin mitä odotti olevan. =) Kyllä niillä rahoilla sinkkumies lorvailee pidemmänkin ajan.
Rahalla ei minulle muuten niin suurta merkitystä ole, mutta tuohan se turvaa elämään. Raha luo hyvän ja turvallisen perustan elämälle. Elämässä on silti rahaa arvokkaampiakin asioita.
Miten se loma on sitten sujunut?
Eilen kävin syömässä Rinkelinmäen jäähallin HPK-ravintolassa. Siellä on yleensä tosi hyvät ruoat, joten sinne kannattaa poiketa syömään. Jos se on vain mahdollista. Noutopöytäsysteemihän siellä on ja tarjolla on useita salaatteja ja pari pääruokaa. Eilen siellä oli ruokana Burgundin pataa.
Ja saattaahan siellä ravintolassa nähdä HPK:n seuran jäseniäkin. Eilen vastaani heti hallin ulko-ovella käveli Tuomas Vänttinen ja ravintolassa näin myös Risto Korpelan sekä Kari Lehtosen.
Myöhemmin päivällä poikkesin myös Hattulassa sijaitsevaan Mierolan silta cafeeseen. Siinä on toinen paikka, jota voin suositella. Siellä on mainiot ruokavalikoimat, hyvä palvelu ja kauniit järvimaisemat.
Ja, kun suosittelemaan olen ruvennut ja innostunut. Niin kerrotkoon, että kolmas paikka, jossa eilen poikkesin oli sokerileipomo Suominen. Se sijaitsee Katinalassa, Pälkäneentien varrella. Sieltä ostin muutaman kaurasämpylän ja jotain parsa-kasvispiirasta. Sinnekin kannattaa poiketa asioimaan. Siellä on taas laadukkaita leipomotuotteita myytävänä. =)
Se niistä suositteluista.
Nyt siis lomaillaan. Yhtään sen isompia suunnitelmia minulla ei lomalleni kyllä ole, mutta ei mielestäni tarvitse ollakaan. Sen kuin pyrkii ottamaan vain mahdollisimman rennosti. Ja koittaa nauttia olostaan.
Se on jo tarpeeksi iso juttu, ettei tarvitse kuukauteen raataa hiki hatussa ja kämmenet ruvella.
Tai on mulla yksi isompi tavoite tälle syyskuulle ajateltuna. Se olisi se, että saisin opintojeni neljännen kurssin suoritettua tämän kuukauden aikana. Siinäkin on jo puurtamista.
Siihen pyritään, että elämä ei ole jatkossa pelkkää suorittamista. Vaan eläminen on suorittamista ja työn tekoa vain sen verran, mitä pitää olla. Ja muu aika otetaan iisimmin. Nautitaan elämästä.
Siinähän se on hyvä tavoite. Ja onneksi vielä näyttää olevan kesääkin jäljellä. Näistä keleistä on kaiketi revittävä ilo irti, vielä kun niitä on tarjolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!