Voi piru, millainen stressi ja huoli voi nousta siitä, kun hoidettavana olisi iso tukku asioita, mutta et ole viimeisen kolmen päivän aikana saanut itsestäsi juuri mitään irti. Pitäisi täytellä ja lähetellä sosiaalitukipapereita, että olisi varaa taas röhnötellä ja haista sohvalla toimettomana.
Pitäisi alkaa etsimään töitä itselleen ja pitäisi viedä opintojaankin eteenpäin. Pitäisi, pitäisi, pitäisi. Kaikkea pitäisi, mutta mikään asia ei ole toistaiseksi kunnolla hoitunut, kun olen ollut patalaiska. Ja stressi kasvaa, kun en tunnu saavan vauhtia itseeni ja asioita työn alle.
Sitä, kun saisikin sellaisen energiapiikkilatauksen, niin varmasti hoituisi yhden päivän aikana iso tukku hoitamattomia juttuja. No, josko tänään saisi asioitaan vietyä jo jonkin verran eteenpäin? Pitää vaikka kirjoitella lapulle lista hoitamattomista asioista ja siitä sitten alkaa järjestyksessä purkamaan listaa.
Kai laiskuuteni johtuu osin siitä, että työttömänä olen itse itseni pomo ja aina ei ole helppoa olla itse itsensä pomo. Välillä puuttuu kokonaan itsekuri. Ei ole helppoa pistää itseään vauhtiin, kun laiskottelu on paljon mukavampaa.
Ja myös tuosta harmaasta ulkoilmasta. Tuollainen keli pistää väkisinkin väsyttämään.
Olen muutamassa aiemmassa blogitekstissäni ilmoittanut aloittavani politiikan harrastamisen. Siitä ei sen isompaa numeroa kannata vielä tässä vaiheessa alkaa kyllä tekemään, kun vasta eilen pistin jäsenhakemukseni menemään postitse ja en ole edes yhdessä ainoassakaan puoluekokouksessa käynyt. Ei siis tiedä vielä onko tuollainen mun juttu lainkaan. Vaikka mielessäni olen kuvitellut itseni asustelemaan jo Naantalin Kultarantaan.
Parhaimmillaan tuosta voi tietenkin tulla minulle uusi kiinnostava harrastus, jossa pääsen olemaan myös ihmisten kanssa tekemisissä. Ja vielä enemmän parhaimmillaan tuokin harrastus voi tulla poikimaan minulle tulevaisuudessa hyviä mahdollisuuksia.
Yhteiskunnalliset asiat ovat kuitenkin aina olleet lempiaiheitani koulussakin. Ja perheelläni on vahva poliittinen tausta, joten oli kai luonnollista, että meikäläinenkin jonain päivänä politiikankin pariin hurahtaa.
Nyt menee kyllä Kerhollakin huonosti. HPK on hävinnyt jo neljä kertaa peräkkäin ja tehnyt jokaisessa näissä ottelussa vain yhden ainoan maalin. Se on kyllä heikosti. Eli taas on häikkää jo parilta aiemmalta kaudelta tutun ongelman kanssa, eli hyökkäyspelaamisen ja viimeistelyn.
Olen välillä miettinyt, kuinka paljon tuohon Kerhon tuttuun maalinteko-ongelmaan vaikuttaa se yksinkertainen asia, että maassamme kovat maalintekijät ja tehokkaat hyökkäävät hyökkääjät ovat kaiketi harvassa ja koko Liiga on menettänyt kilpailukykyään ulkomaalaisvahvistusten markkinoissa verrattuna muiden maiden sarjoihin.
Eli koko maahan on vaikea enää saada hankituksi Tomas Vlasakin, Vladimir Vujtekin ja Jan Calounin tasoisia ulkomaalaistähtiä, tällaiset kun menevät isompien rahojen perässä muihin sarjoihin.
Ja sitten, kun HPK ei ole edes meidän kotimaan liigassa kovin vahvoilla taloudellisen kilpailukykynsä kanssa, niin se väkisin näkyy tuossa ja heijastuu varsinkin hyökkäysmateriaaliin ja sen siihen "tehokärkeen". Kerholla ei vain yksinkertaisesti ole varaa haalia parempaa materiaalia ja enemmän maaleja takovaa materiaalia kasaan, kun seuran kilpailukyky on mikä on ja pelaajamarkkinatilanne on mikä on.
Ja nyt sitten kausi toisensa jälkeen HPK tuskailee viimeistelyn kanssa. Onko se kovin kummoinen ihme vallitseviin tilanteisin nähden?
No, se siitä. Kirjoitan vielä pari sanaa maamme televisiotarjonnasta. En nimittäin voi olla antamatta kehuja TV2:n draamasarjalla Taivaan tulille. Siinä sitä on laadukas draamasarja. Ja tuosta sarjastahan tuli toisen tuotantokauden viimeinen jakso eilen. Tämä jakso oli uusinta vuosien takaa. Ensi viikolla sitten alkaa pyörimään vihdoin tuosta sarjasta uudet jaksot. Jippiaijei!
Tykkään jo pelkästään siitä noista YLEn sarjoista, että niihin on hommattu mukaan tasokkaita näyttelijöitä. Toisin kuin MTV3:n sarjoihin. Ja eikä kovin huono sarja ole muuten tämä Uusi päiväkään. Alkuun en siitä tykännyt, mutta nyt olen innostunut sitäkin seuraamaan.
No, kyllähän tietenkin Maikkarin kulttisarjalle Salatuille elämillekin erityismaininta on annettava. Todellisuuden kanssa tuolla sarjalla ei kyllä ole pitkiin aikoihin enää ollut mitään tekemistä, kun kuolleitakin nousee eloon tämän tästä, mutta kuka hullu sitä on edes enää tosimielellä katsellutkaan?
Salatut elämät on hyvä sarja ja oikeastaan sarja on parhaimmillaan myös tällä hetkellä TV:n paras kotimainen komediasarja. Toisaalta tämä kertoo omaa kieltään komediaohjelmien nykyisestä tasosta ja toisaalta taas Salatut elämät on kyllä välillä oikeinkin hauska sarja. Ja sarjassa on muutama huippuroolihahmo, kuten Majuri-Lasse ja Roinatan.
Loppukaneetiksi on todettava, että minua rasittaa välillä ihmisten ahdasmielisyys ja sellainen liian herkkä tuomitsevuus. Arvostan paljon avarakatseisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!