tiistai 8. lokakuuta 2013

Vikan kerran politiikkaa

Niin kuin jo aiemmista blogiteksteistäni käy ilmi, niin olen viime aikoina paljon harkinnut ja miettinyt myös aikomusta aloittaa harrastaa politiikkaa. Olen nyt tullut lopulta, helvetin pitkien pohdintojen jälkeen tullut siihen lopputulokseen, että sellainen voi olla ihan fiksu veto tässä vaiheessa elämää.

Tulostin äsken isäni luona erään puolueen jäseneksi liittymislomakkeen ja sen aion täytellä ja lähetellä tässä tämän tai huomisen päivän aikana.

Silloin, kun aloin opiskelemaan toimittajaksi niin minulle sanottiin, että kirjoitustaidollani voi edetä mihin tahansa. En tuolloin vielä uskonut, että se voi jonain päivänä tarkoittaa ihan mitä tahansa. Nyt kun olen tässä viime aikoina tutustunut myös eri politiikoiden kirjoituksiin ja urapolkuihin, niin olen oivaltanut että se mitä tahansa voi tulla tarkoittamaan jonain päivänä jopa poliittisia tehtäviä. Ainakin jos politiikan harrastamisen aloittaa viimeistään nyt.

Nyt, kun on jääkiekkotoimitustehtävien myötä oppinut ajattelemaan paremmin ja analysoimaan asioita, niin ei välttämättä ole enää pitkä matka, kun lisäopintojenkin jälkeen lätkäpelin sijasta nokkansa eteen voisi pistää eduskunnan täysistunnon ja tarkastella sitä. Ja lätkäasioiden sijasta käsitellä ja analysoida yhteiskunnallisia ja poliittisia asioita.

Mielestäni on fiksu veto aloittaa harrastamaan myös politiikkaa. On hyvä ymmärtää, kuinka Suomi toimii. Suomen korkeimpia toimielimiä ovat esimerkiksi EU:n parlamentti, eduskunta ja hallitus, koska Suomea johdetaan ja suomalaisten asioihin vaikutetaan ennen kaikkea näistä elimistä käsin.

Minulle on tietenkin helvetin tärkeä tavoite saada jonain päivänä jo niitä toimittajan plantun hommia, mutta on hyvä ymmärtää, että journalismin saralla en parhaimmillaankaan etene kuin huipputoimittajaksi, mutta poliittisella polulla voin tulla jonain päivänä etenemään jopa Suomen "huipulle".

Realismi on tietenkin aina pidettävä mukana. Eli eihän esimerkiksi eduskuntaan ihan tuosta vain kävellä, mutta voi olla ihan fiksua aloittaa luomaan sellaistakin polkua nyt, joka tuollaiseenkin paikkaan voisi jonain päivänä johtaa. Esimerkiksi kymmenen vuoden päästä?

Mistä sitä tietäisi, vaikka yksi Suomen tulevista vastuunkantajista istuisi nimenomaan tämän läppärin edessä?

Nyt tulee kyllä sellainen kutina, että olen onnistunut luomaan tästä asiasta kärpäsestä härkäsenkin. Mutta tämä nyt oli viimeinen blogiteksti, jossa otan kantaa tähän asiaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä rohkeasti kommenttia!