Mitä on suvaitsevaisuus?

Miettiessäni eilisen ja tämän päivän ajatuksiani, niin voin luultavammin todeta, että suvaitsevaisuus on asia, jota tarvitsen ymmärtääkseni kaikki ne ajatukset joita olen päässäni pyöritellyt. Sen verran ihmejuttuja on tullut ajateltua, että on jopa tullut itsekseni mietittyä, että mikä ihme mua vaivaa.

Mainittakoon kuitenkin selvennykseksi ja huojennukseksi, että onneksi mistään aivan vakavista tai laittomista asioista ei ole kuitenkaan kyse.

Suvaitsevaisuus, sitä varmaan tarvitsen lisää. Ja kun olen tätä maailman menoa seurannut, niin musta tuntuu, että suvaitsevaisuus ja ymmärtäväisyys ovat asioita, jotka eivät tekisi lisämausteena itse kullekaan pahaa. Vaan päinvastoin, suvaitsevaisuutta tämä koko maa varmaan lisää kaipaa.

Hyvä keskustelukin perustuu mielestäni sille, että kummatkin keskustelijat kunnioittavat toisiaan. Ja aidosti kuuntelevat toisiaan. Sekä haluavat ymmärtää keskustelukumppaneitaan. Mielestäni keskustelijan paras taito on kuuntelutaito.

Hyvä keskustelu, kun ei mielestäni ole mikään kilpailu, jossa on tarkoitus päästä lyttäämään toinen keskustelija ja päästä itse olemaan oikeassa. Se on väittely. Keskusteleminen on eri asia.

Palataan kuitenkin tämän blogitekstin ydinkysymykseen, suvaitsevaisuuteen. Mitä on suvaitsevaisuus? Millainen ihminen mun pitäisi olla, että olisin suvaitsevainen?

Löysin tällaisen tekstinkappaleen suvaitsevaisuudesta Wikipediasta:

”Suvaitsevaisuus (myös: suvaitsevuus) on UNESCO:n määritelmän [1] mukaan

»meidän maailmamme kulttuureiden, ilmaisutapojemme ja inhimillisten elämänmuotojen rikkaan moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista. - - -

Ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaisesti suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä eikä omasta vakaumuksesta luopumista eikä sen heikentämistä. Se merkitsee, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan.

Se merkitsee sen tosiasian hyväksymistä, että ihmisillä, jotka ovat luonnostaan erilaisia ulkomuotonsa, asemansa, puhetapansa, käyttäytymismuotojensa ja arvojensa puolesta, on oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin ovat. Se merkitsee myös, ettei kukaan saa väkisin tyrkyttää näkemyksiään toisille. »( UNESCOn yleiskokouksen 16.11.1995 hyväksymä Julistus suvaitsevaisuuden periaatteista)”

”Mitä suvaitsevaisuus on?

Todellinen suvaitsevaisuus on toisen ihmisen aitoa hyväksymistä ja arvostusta, ei myöntyväisyyttä, alentuvaisuutta, suopeutta tai vain toisen sietämistä.(Unesco 1995). Suvaitsevaisuuteen kuuluu ihmisarvon kunnioittamisen ja tasavertaisuuden periaatteet, olipa ihmisen uskonto, ihonväri, puhekieli, kulttuuri, seksuaalinen suuntautuneisuus tai kansallisuus mitä tahansa. Jokaisen ihmisarvoa tulee kunnioittaa myös terveydentilaan, ikään tai sosiaalisen asemaan katsomatta.

Suvaitseva ihminen näkee erilaisuuden kuuluvan kaikkeen elämään rikkautena, eikä hän tunne ylemmyyttä, halveksuntaa tai taistelunhalua, vaikka erilaisuus olisi omille arvoille vierasta. Eri näköiset, kokoiset, ikäiset, uskoiset ja väriset ihmiset ovat keskenään erilaisia, mutta kuitenkin samanarvoisia.

Suvaitseva ihminen suhtautuu erilaisuuteen avoimesti ja hyväksyvästi, hän näkee pinnan alta löytyvän ihmisten samankaltaisuuden. Myös toisten käsitysten ja katsomusten myöntäminen sekä niiden esittämisen sananvapaus ja sitä rajoittavien tekijöiden aktiivinen poistaminen kuuluvat suvaitsevaisuuteen.”

Tai en sittenkään tiedä voiko ajatuksiani ymmärtää jollain suvaitsevaisuudella. Hyvä asiahan suvaitsevaisuus varmasti on ja hyvä, että tuli sitäkin itselleni selvitettyä, että mitä se mahtaa tarkoittaa.


Mutta kyllä omat ajatukseni ovat sen verran kummia olleet. Kenties kaikki asiat tässä maailmassa ei ole sittenkään järjellä edes ymmärrettävissä.