Torstai-illan mietteet

Tänään minulla oli mukava päivä. Yhä olin kyllä työttömänä, mutta voihan sitä kivaa elämää vietellä työttömänäkin.

Tärkeintä tänään varmaan oli se, että jatkoin työnhakua ja tietenkin myös se, että vierailin Katinalassa siskoni perheen luona. Tuolta vierailultani palasin äskettäin kotiini.

Työhakemuksia tuli tänään taas tosiaan läheteltyä. Lähetin hakemukset pariin sellaiseen paikkaan, jotka ovat ilmoittaneet vapaana olevista työpaikoistaan työvoimatoimiston nettisivuilla ja lisäksi lähettelin avoimia työhakemuksia muutaman lehden toimitukseen. Sellaisen lehden toimitukseen, jotka eivät ole edes mitään työntekijöitä itse hakeneet.

Lähettelin hakemuksia piruuttain tällaisillekin tahoille. Jos heillä sattuisi olemaan tarvetta työntekijälle. Eihän tuossa mitään menetäkään. Tuollaisen avoimen hakemuksen lähettäminen on vähän kuin ilmaisarpa. Jos käy flaksi, niin voi tulla voitto, mutta jos flaksia ei käy ja voittoa ei tule, niin et mitään menetäkään. Kun et ole mistään mitään maksanut.

Nyt olen hakenut niin ravitsemusalan töitä kuin tiedottajankin pestejä. Toimittajan työpaikkoja ei juuri ole ollut vapaana, mutta voihan sitä lehtien toimituksiin kai hakemuksia lähetellä, jos niillä sattuisi olemaan hyvälle kirjoittajalle tarvetta.

Kirjoittamistaidollakin, kun voi sitten tehdä monenlaista työtä. Eihän sen välttämättä tarvitse olla toimittajan pesti vaan kirjoitustaito on tärkeä taito esimerkiksi tiedottajallekin. Ja toimittajan paikan ei tarvitse irrota välttämättä jääkiekkoaiheisesta lehdestä vaan se voi irrota mediasta kuin mediasta.

Mutta olen ajatellut lähetellä ihan piruuttain avoimia hakemuksia sellaisien lehtien toimituksiin, joissa kuvittelisin toimittajana pärjäävän. Kuten eri sanomalehtiin, aikakauslehtiin ja verkkolehtiin. Eihän niillä välttämättä mitään töitä ole varsinkaan tällaisina lama-aikoina tarjota, mutta niin kuin jo sanoin, niin eipä kai tuollaisessa yrittämisessä menetä kuin omaa aikaansa? Ja sitähän työttömällä piisaa.

On oltava innokas, aktiivinen ja rohkea työnhaussa, niin voi jonain päivänä jotain töitäkin saada.

Ajattelin mainostaa avoimessa hakemuksessa varsinkin kirjoitustaitoani. Sitä, että kirjoitustaitoni on erinomainen ja tuotan sujuvasanaista tekstiä sekä tuotan tekstiä nopeasti. Kuvittelisin näiden asioiden olevan hyviä piirteitä toimittajalle tai tiedottajalle ja niitä kannattaa hakemuksissa korostaa.

Hakemuksissa on kai hyvä tuoda myös esille sitäkin, että on ahkera ja vastuullinen työntekijä. Ja työote on reipas eikä pelkää tarttua toimeen kuin toimeen. Lisäksi myös sitä, että tulee hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Luulen, että tällaisistakin piirteistä on etua niin toimittajalle kuin mille tahansa muullekin työntekijälle.

Ja kai sitä freelancetoimittajankin roolia voisi ruveta harkitsemaan. Friikkuja kai käytetään eri medioissa nykyään paljon.

No joo. Se noista asioista. Opiskeluni minulla on tällä hetkellä jäässä. Minulla on avoimen yliopiston opinnoista suorittamatta vielä kaksi kurssia. Toiselle kurssille just tällä viikolla unohdin ilmoittautua ja sen suorittaminen kai nyt sitten taas venyy jonnekin tulevaisuuteen. Toinen kurssi on puolestaan kai mahdollista suorittaa vasta ensi keväänä. Eli se niistä.

Mutta voihan sitä opiskella ja kehitellä itseään muuten. Kirjoittamalla paljon ja harrastamalla toimittajan töitään. Tällaisena aikana, kun on työttömänä, niin kannattaa kyllä mielestäni panostaa sitten itsensä kehittämiseen. Ja opiskella vaikka mahdollisimman paljon.

Se on kuin rahaa säästöpossuun laittaisi ja sillä itsensä kehittämisellä rakennetaan valoisampaa tulevaisuutta. Ainakin paljon enemmän kuin sillä, että makaisin päivät pitkät vain sohvallani.

Ja huomenna menen muuten duuniin. Seitsemäksi Ilonpisaran keittiölle. Ja illalla on sitten lätkää, täällä Hämeenlinnassakin vihdoin päästään itse asiaan jääkiekkoiluun. HPK kohtaa huomenna Bluesin.

Niin kuin olen jo monta kertaa täällä blogissanikin todennut, niin tykkään käydä töissä Ilonpisaran keittiöllä. Siellä on tosi hyvät työkaverit. Ja osa heistä ei ole pelkästään enää vain pelkkiä työkavereita meikäläiselle vaan kavereita. =)

Ja äsken palasin Katinalasta, vierailin siskoni perheen luona. Olin siellä parisen tuntia ja menin sinne kävellen. Kävelymatkaa kertyi viitisen kilometriä. Takaisin sitten pääsinkin autokyydillä, kun siskoni ja siskon likka toivat minut takaisin Ojoisille.

Olihan kivaa taas käydä Katinalassakin. Vilmalla ja Veikolla oli jälleen vauhti päällä. Robin tuntuu olevan kova suosikki Veikolle tällä hetkellä. =)

No joo, kohta pitäisi muuten painua kai maate.