Tänään on vietetty maassamme epäonnistumisen päivää. Mielestäni epäonnistuminen ei ole pahasta. Epäonnistumisiin vain suhtaudutaan liian usein liian kriittisesti. Aivan kuin mokaamiset olisivat suoraan saatanasta.
Epäonnistumiset pitäisi osata suhteuttaa oikeisiin mittasuhteisiinsa. On olemassa oikeasti pahoja virheitä, kuten lentokoneen lentäjien mahdollisesti tekemät virheet ja hoitovirheet, mutta moni virheistä ei tosiasiassa ole lainkaan niin paha juttu kuin mitä niiden voisi olettaa olevan. Voisi olettaa olevan sen valituksen jälkeen, joka virheistä monesti seuraa.
Suhtautumista epäonnistumisiin pitäisi mielestäni saada positiivisemmaksi. Epäonnistumisia ei saisi pelätä eikä niihin saisi suhtautua liian kriittisesti. Vaan tämän sijaan epäonnistumisiin pitäisi suhtautua oppivaisella mielellä. Virheet opettavat ja kasvattavat meitä ihmisiä.
Liian negatiivinen suhtautuminen epäonnistumisiin voi johtaa siihen, että meistä ihmisistä tulee pelkkiä harmaita suorittajia. Teemme ”vain” sen normiperusjutun, koska emme uskalla yrittää, emme uskalla ottaa riskejä ja emmekä uskalla käyttää kovin paljoa luovuuttammekaan, kun pelkäämme niitä helkutin epäonnistumisia.
Epäonnistumisiin pitäisi alkaa suhtautumaan monella saralla positiivisemmin. Monet virheet saadaan kyllä jollain tavalla korjatuksi ja virheen tekijä toivottavasti ottaa opikseen ja kehittyy. Tyhmä ei ole se joka tekee virheen vaan se joka tekee saman virheen toistamiseen.
Kun epäonnistumisia ei pelätä ja niihin suhtaudutaan optimistisemmin, niin siitä seuraa se, että me ihmiset uskallamme enemmän elää ja enemmän tehdä asioita. Uskallamme enemmän yrittää, ottaa riskejä, kokeilla uusiakin juttuja ja käyttää luovuuttamme. Positiivinen ilmapiiri on monesti aina parempi kuin negatiivinen.
Positiivinen ilmapiiri voi ruokkia onnistumisia. Uskalletaan yrittää ja sitä myötä voi tulla onnistumisia. Positiivinen ilmapiiri ruokkii käyttämään myös luovuutta, koska virheitä ei pelätä. Ja tätä luovuuttahan me tarvitsemme.
Oliko se se Thomas Edisonikin, joka yritti varmaan tuhat kertaa ennen kuin keksi sähkölampun. Eli ei virheistä pidä lannistua vaan pitää yrittää. Siten voi syntyä jotain suurtakin.
Toisaalta epäonnistumisetkin voi parhaimmassa tapauksessa ruokkia yrittämisen, näyttämisen nälkää. Jos tekee jossain asiassa virheen, niin seuraavalla kerralla haluaa tehdä asiat paremmin ja onnistua samassa jutussa. Hävinnyt pelaaja tuskin haluaa hävitä kahta kertaa peräkkäin. Eli epäonnistumiset voi olla tämänkin vuoksi hyvä juttu.
Oli miten oli, maahamme pitäisi negatiivisuuden sijaan saada enemmän positiivisuutta! Sen sijaan, että liian herkästi keskitämme huomiomme virheisiin ja epäonnistumisiin, niin voisimme enemmän keskittää huomiotamme onnistumisiin ja jaella ihmisille risujen sijasta enemmän kehuja.
Lähes tulkoon jokaisessa meissä ihmisessä on jotain hyvääkin. Ja jokainen nainen on jollain tavalla kaunis. Ja oikeastaan, meissä on paljon enemmän hyvää kuin pahaa. Uskokaa pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä rohkeasti kommenttia!