Fiksataan työtä

Minulla alkoi tänään vihdoin vapaat. Suoriuduin kuin suoriuduinkin kuuden työvuoron putkesta ja nyt sitten voi hyvillä mielin levätä. Sitä en tiedä sitten kuinka kauan tässä tulee kaikkiaan levättyä. Seuraava työvuoro minulla on viimeistään 2.12., mutta toivottavasti saan jostain töitä jo sitä ennenkin. Töitä tässä ainakin koitan aktiivisesti itselleni etsiä jostain päin Suomea.

Pidän töitäni Ilonpisarassa ihan hyvinä. Olen siellä kyllä luultavammin koulutukseeni ja osaamiseeni nähden alityöllistetty, mutta kyllä noitakin töitä ihan mielellään tekee. Työt eivät ole liian raskaita ja työympäristö on viihtyisä. Toki, olisi hienoa päästä jonain päivänä tekemään koulutuksiani vastaavaakin työtä.

Koitan itse asiassa tähän blogipäivitykseeni kirjoittaa muutaman sanan työstä. Kirjaan niitä asioita työstä, joita mielessäni tällä hetkellä pyörii. En pahemmin ole tutkinut mitään taustatietoja tekstiäni varten, mutta kirjoitan omat ajatukseni ja näkemykseni ylös.

Ensinnäkin me suomalaiset voisimme mielestäni arvostaa omaa työtämme reilusti enemmän. Moni, melkein kaikki meistä työtä tekevistä ihmisistä tekee kuitenkin arvokasta työtä. Ja moni työ on myös yhteiskunnallisestikin ajateltuna arvokas.

Nyt esimerkiksi omassa elämässäni on parina viime vuonna kohdekeila kohdistunut vähän kenties liikaakin tiettyihin työaloihin, esimerkiksi journalismiin. Mutta on hyvä huomata, että journalismin lisäksi täällä on muitakin tärkeitä toimialoja.

Tietenkin, kun itse työskentelen tällä hetkellä Ilonpisarassa, niin mieleeni tulevat ensi sijaisesti keittiö- ja hoitoalat. Ja siinähän on tietenkin heti kaksi erittäin tärkeää toimialaa. Tarvitsemme niin keittäjiä kuin hoitajiakin, että meillä on esimerkiksi tarvittavia palveluita tarjota niin lapsille, vanhuksille kuin sairaillekin. Vaikka huomio kiinnittyy nykypäivänä kovasti tiettyihin aloihin, niin ei keittiö- ja hoitoalaakaan saa missään nimessä ainakaan mennä väheksymään.

Lähes kaikilla työikäisillä ihmisillä on aihetta mielestäni kopauttaa itseään olalle ja todeta tekevänsä arvokasta työtä. Siitä varmasti saa myös lisäpuhtia työpäiviinkin.

Toinen asia, joka tulee työstä mieleeni on se, että me ihmiset ymmärtäisimme ja ottaisimme työelämässä (-kin) enemmän vastuuta omasta jaksamisestamme ja hyvinvoinnistamme. Esimerkiksi työergonomiaan ja ihan vain työssä jaksamiseen liittyvät asiat eivät ole sellaisia, joita kannattaisi vähätellä. Ei edes nuorella iällä, vaikka nuorena sitä voisi paremmin jaksaakin. Vanhana se sitten saattaa kostautua, että tuli nuorena liikaa rehkittyä.

Eikä mielestäni tällaiset työhyvinvointiin liittyvät asiat ole sellaisia pelkästään, että tarvitsee jonkun tulla sanomaan, kuinka jotkut asiat kannattaa tehdä tai pitää tehdä. Esimerkiksi työnantajan tai työsuojeluvaltuutetun. Vaikka tietenkin näilläkin tahoilla on iso roolinsa näissä asioissa.

Näiden tahojen lisäksi myös mielestäni työntekijä voisi itsekin enemmän ottaa vastuuta omasta työhyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan ja miettiä voisiko jollain, tietenkin sallituin keinoin parantaa omia työoloja. Voiko jotain työsuoritusta tehdessä liikkuma työtä tekevä ihminen istua? Tai voisiko tietyt työtehtävät tehdä jossain tietyssä järjestyksessä, että pääsisi vähemmällä?

Lisäksi olisi hyvä, että me työntekijät saisimme työmaailmaan ripauksen lisää rohkeutta. Liiallinen kiltteys ei mielestäni kannata ja lopun perin se voi olla myös jokseenkin kuluttavaa.

Ja yksi asia, joka myös on tullut nyt mieleeni ja joka liittyy työelämään on se, että meillä jokaisella työntekijällä on mahdollisuus vaikuttaa työympäristöön ja työilmapiiriin. Ja työilmapiirihän on sen verran tärkeä asia kaikkien työntekijöiden kannalta, että tällaista mahdollisuutta kannattaa hyödyntää. Voisi kenties miettiä sitä, että kuinka minä voisin olla parempi työkaveri?

Niin työelämässä kuin muussakin elämässä, omalla käyttäytymisellä on todellakin merkitystä ja vaikutusta ympäristöön, jossa toimii.

Ja ainakin on hyvä muistaa, että ei ole työpaikan ainut työntekijä. Vaan työpaikalla on muitakin ja muutkin voivat olla omien töidensä kanssa kovilla. Mutta yhteispelillä hommat sujuu.

Sitten vielä yksi asia... Vaikka työllä on meille suomalaisille iso merkitys, niin ei työlläkään liian iso merkitys saa silti olla. Elämän pitää mielestäni olla muutakin kuin suorittamista ja tärkeä taito meille ihmisille on taito osata rentoutua. Jos töissä tuleekin hiki hatussa paiskittua hommia, niin sitten on sen lisäksi tärkeää myös osata ottaa rennosti. Me ihmiset tarvitsemme myös lepoa ja sirkushuveja. Emme me muuten jaksa.

Ja minä lähden tästä kohta sirkushuveja nauttimaan ensin Verkatehtaalle, jossa on Anna Erikssonin konsertti ja sitten varmaankin menen viihteelle. Kännejä en ajatellut vetää, mutta voi se viihteellä oleminen ja parin kaljan juominen olla muutenkin piristävää.