Itsensä kehittymistä

Tuossa mietin aamulla, mitä kehittyminen vaatii, niin mieleeni juolahti joitakin ajatuksia. Mielestäni yksi tärkeä asia kehittymisessä voisi olla se, että keskittyy ennen kaikkea siihen omaan juttuunsa. On heti alussa jonkinlainen, parhaimmassa tapauksessa melko selkeä visio siitä, mitä haluaa saavuttaa. Miksi haluaa tehdä kehittymistyötään.

Ja sitten sitoutuu siihen juttuunsa. On rohkea ja lähtee uskaliaasti yrittämään ja tekemään töitä, töitä, töitä. Ja kehittyy askel askeleelta paremmaksi ja paremmaksi. Etenee koko ajan lähemmäs sitä tavoitettaan. Päämääräänsä.

Se on ainakin minulla ollut varmaan se tärkein juttu omassa kehittymisprojektissani, että olen ollut todella sitoutunut siihen omaan projektiini ja keskittynyt eritoten vain siihen. Oikeastaan kehittymisasioissani olen pitänyt keskittymiseni kohdistuneena vain omaan kehittymiseeni ja tehnyt töitä sen eteen. Ja on ollut hienoa huomata, että se kehittymistyö on myös tuottanut ja tuottaa hedelmää.

Ja tärkeintä on omata myös oikeanlainen asenne. Täytyy ymmärtää, mitä kehittyminen vaatii. Että se vaatii etenkin työn tekoa ja sitten täytyy ymmärtää, että ei ole vielä valmis. Ihminen voi kehittyä aina paremmaksi ja elämä on ikuinen oppikoulu.

Se on myös totta, mitä kuulin tässä viime viikolla, että Suomessa kovin moni ei uskalla kehittää itseään optimaalisen hyväksi, koska kokee jonkinlaista häpeää. Pelkää kai sitä, kuinka muut ihmiset reagoivat siihen, kun kehität itsesi siksi mahdollisimman hyväksi.

Tähän paras lääke on tietynlainen rohkeus ja se, että osaa ottaa elämän ja itsensä rennosti. Parhaimmassa tapauksessa huumorilla. Loppupeleissä ne kerrat, kun olen miettinyt sitä, mitä muut ihmiset tuumaavat kehittymistyöstäni ovat olleet aika vähissä.

Minua on esimerkiksi monta kertaa varoiteltu kateellisuudesta, mikä on ihan fiksua varoittelua ja sen pyrin ottamaan jatkossa yhä tarkemmin huomioon. Mutta vielä en ole pahemmin elämässäni tällaista muiden ihmisten kateellisuutta havainnut.

Oikeastaan tälläkin hetkellä elän melko nautinnollista elämää. Ja ne ympäristöt, joissa vaikutan ennen kaikkea kasvotusten, siis missä pyörin ihan todellisessa elämässä, niin olen tällaisissa ympäristöissä ollut ihan pidetty henkilö.

Ja taas sitten sekin, että jos joku ei susta tykkää, niin ei tarvitse tykätäkään. Toivottavasti tällainen henkilö jossain helkutin Inarissa on sitten löytänyt itselleen tasokkaampaa seuraa.

Ja minun mielestäni tärkeä kyky on myös taito nauraa itselleen. Itse olen sen verran pelle loppupeleissä, että voisin itsekin heittää ja heitänkin herjaa itsestäni. Se on hauskaa. =)

Mutta loppuyhteenvetona voisin todeta, että tällainen keskittyminen ennen kaikkea itsensä kehittämmiseen on yksi niistä jutuista, joihin jatkossa vielä enemmän pyrin. Nyt on latu auki ja lähdetään sivakoimaan sinne ladulle niin täysillä kuin mahdollista ja katsotaan, mihin tie johtaa.

Ja toinen juttu on se, että lähden mukaan enemmän ja enemmän sinne politiikkaan. Nälkä on kasvanut sen verran syödessä, että lähden piruuttain ja rohkeasti katsomaan voisiko minusta jonain päivänä tulla vaikka uusi Pekka Haavisto.

Ja tällainen uusi juttu, jonka olen kanssa nyt viime aikoina keksinyt on tällainen rakentava vuorovaikutus. Tulen panostamaan jokaiseen käymääni keskustelutilanteeseen sen verran ainakin, että ne olisivat mahdollisimman rakentavia. Koen tämän tässä vaiheessa elämääni fiksuksi ratkaisuksi.

Ajattelisin tarkoittavani tällaisella rakentavalla vuorovaikutuksella sitä, että jos nyt ei ihan kaikkien kanssa kavereiksi tulla, niin ainakin keskustelutilanteet päättyisivät kaikkien osapuolten kannalta mahdollisimman hyvään ja sopivaan lopputulokseen. Keskustelutilanteista jäisi sellainen mahdollisimman lämmin mielikuva ja minusta jäisi ihan hyvä mielikuva.

Sosiaalisuus on kaiketi kaiken kukkuraksi sellainen asia, joka on minulla toimittajaharrastukseni myötä oleellisesti kehittynyt. Tykkään nykyään tavata ja kohdata erilaisia ihmisiä ja keskustella heidän kanssaan.